Menu

Elämä on

Monet ovat kyselleet minulta, olenko nukkunut Ruususen unta viime aikoina, kun en ole kirjoitellut mitään paikalliseen lehteen. Olen vastannut heille, että ei ollenkaan, päässä on paljon ajatuksia, mutta ne ovat vaan antaneet odottaa ulostuloaan.

Vaikka asunkin rannalla, siniseen tulevaisuuteen en usko ja luulenpa, ettei Suomesta tule mitään Viherlandiaa kesän säiden perusteellakaan. Urpokin heitti sen kylmän kivensä järveen menneenä kesänä ja epäilen, että siellä se on ja pysyy.

Olen kuitenkin uskaltautunut aina ajoittain kastautua järvessä kuvitellen sen karaisevan ja kasvattavan nahkaa.

Kesää ajatellen Muttiteatteri harjoitteli talven ajan esityksiä Kivenpyörittäjän kylästä. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, jolloin elämänmeno oli ihmisten selviytymistarinoita, työttömyyden ja maaseudun alasajoa ja tyhjenemistä, Ruotsiin muuttoa.

Näytelmä on saanut ristiriitaisen vastaanoton ronskin kielenkäytön ja ”viinan” läträämisen johdosta. Teatterin tarkoitushan on herättää erilaisia ajatuksia ja tunnetiloja katsojassa, mutta monelle Muholan teatterissa kävijälle se on suorastaan aiheuttanut pahoinvointia. Totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Monet ihmiset ovat tänä kesänäkin käyneet tai ainakin lukeneet Savonlinnan oopperassa esitetystä Rigolettosta jossa ihmisten väliset intiimitkin suhteet, näytetään peittelemättä, mitään salaamatta.

En tiedä kuinka nämä ns. hienot korkeaa kulttuuria harrastavat ihmiset suhtautuvat näkemäänsä maailman ja elämän todellisesta raadollisuudesta, mutta uskon oopperassa kävijöiden katselleen maailmaa muualtakin kuin sontakourun takaa.

Mielellänihän minäkin, tavallinen tollukka, olisin mennyt sinne Savonlinnaan Rigolettoa katsomaan, mutta kuinka ollakaan kesän kulttuurimatka vei minut mieheni kanssa Raatalan humpparalliin. Suuri heinälato suulineen ja heinäpaaleineen oli valjastettu tanssipaikaksi.

Ihmiset olivat iloisia, orkesterit huippuhyviä ja tunnelma kohdillaan. Voi sitä humpan rytkettä, puoli tuntia kolmen eri orkesterin vauhdissa vaihduttua tanssittiin aina kerralla humppaa. Traktori pihalla jyrähti käyntiin aina uuden tunnin alkajaisiksi.

Samaisella kulttuurireissulla piti pyrähtää Turussakin katsomassa linnaa vaikkakin vaan ulkopuolelta. Annoin mielikuvitukseni laukata kaikista niistä asioista, joita linnan seinät kätkevät sisäänsä. Porin jazzitkin tuli sivuttua ja pitihän se Reposaarikin nähdä, että minkälaisessa paikassa niitä kultakurkkuja kasvaa.

Sähköautokin on nyt sitten katsastettu, kalliiksi todettu, mutta jos se ”löttövoitto” kohdalle napsahtaisi, niin kyllähän se kannattaisi tehdä ympäristöteko ja ostaa äänetön menopeli. Mutta, mutta, mitenkäs se sähköntuotanto tulevaisuudessa?

Kuuma linja on vaihtunut Putinin ja Trumpin chattailuksi päivittäin, en tiedä kannattaako tästä nyt huolestua vai sanoa kuten Shakespearen Hamletissa ”ollako vai eikö”.
Kaikesta huolimatta toivotan oikein hyvää kesää kaikille!

Toini Hämäläinen
Saarensalmelta

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös