Menu

Valoa ja lämpöä, kiitos!

Minun lempivuodenaikani on ehdottomasti kesä. Silloin kaikki tuntuu helpommalta kun on lämmintä, tai ainakin pitäisi olla, saa unohtaa opiskelut hetkeksi, voi löhötä mökillä ja reissailla pitkin koto-Suomea. Monena viime vuonna myös toimittajan työ on kesään kuulunut.

Onneksi taas tänä vuonna. Nyt tuntuu kunnon kesältä!

Olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka ihmiset jaksavat puhua niin paljon säästä.

Kesä on kuitenkin mielestäni ihan eri asia. Silloin voi ja pitääkin harmitella, jos kesäkuisena aamulla oven avatessaan tuntee pakkasen jälkeisen talviaamuista tutun koleuden.

Sietääkin ihmetellä, jos toukokuun viimeisinä päivinä sataa lunta tai koulujen päättymispäivänä on kuusi astetta kylmyyttä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo, mutta Suomessa se ei tarkoita säiden lämpenemistä, vaan rännän, koleuden ja kylmien kesäpäivien lisääntymistä.

Me pohjoisen asukit koemme hyvin erilaisen kohtalon kuin suurin osa maailman maista. Kun pari vuotta sitten Eurooppa huhki lämpöennätyksissä, Suomessa oli kolein kesä vähään aikaan.

Muutenkin olemme tottuneet kovin erilaisiin keleihin kuin suurin osa maailman ihmisistä. Maapallon väestöstä suurin osa elää maissa, joissa lunta ei tunneta.

Viime kesänä Kroatiassa olin pökertyä, kun lämpötilat huitelivat 38 asteessa. Projektikavereilleni se oli normaalia tai hieman viileämpää, mihin he ovat tottuneet.

Näytin heille iltapäivälehtien kuvia kesäkuun alun Lapista, jossa oli valkea maa, mutta luulen, et-teivät toverini silti ymmärtäneet lähellekään, kuinka kylmä täällä oikeasti on.

Minä tykkään lämmöstä ja olen jokaiseen Jyväskylän asumukseeni raahannut oman lämpöpatterin, kun asunnon omat patterit eivät ole lämpöä tarpeeksi antaneet. Välillä on rasittavaakin olla näin vilukissa, kun tuntuu, ettei talvisin tarkene missään.

Siksi toisaalta ihmetyttääkin, miten sain auringonpistoksen toukokuun viimeisellä viikolla oltuani kavereiden kanssa Jyväskylän satamassa piknikillä.

Ilmeisesti kaikenlaiset ääripäät ovat pahasta. Siksi toisaalta neutraali kahdentoista asteen kesäsää on ihan hyvä, kun takki päällä tarkenee, eikä ole pelkoa auringonpistoksesta tai nestehukasta.

Kyllä sitä valoa silti kaipaisi. Kesään kuuluu auringonpaiste ja valoisat illat. Uskon, että koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan ja pian aurinko hellii meitä.

Nautitaan joka tapauksessa kesästä ja kaikista niistä auringonsäteistä, jotka meille tänne Pohjolaan annetaan. Kyllä se luonnon oma D-vitamiini maistuu aikamoisen hyvältä!

Viimeksi muutettutiistai, 13 kesäkuu 2017 11:22
Krista Herranen

Sähköpostiosoite: krista.herranen@kotiseudunsanomat.fi

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Kerran maalainen, aina maalainen Synttärijuhlat valtuustossa »

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös