Menu

Ehkä mietin ennen kuin poltan päreeni

Taas on tehty lupauksia. Minä lupasin miettiä ennen kuin poltan päreeni.

Kun ns. asiantuntija suivaantuu suosikkijoukkueensa töppäilyyn ja kertoo vieruskaverilleen, mitä pitää tehdä suunnan muuttamiseksi, hän huomaa sillä sekunnilla naapurin katseessa välähdyksen, joka paljastaa tämän tuumivan, että onpa taas helppo jakaa katsomossa hyviä neuvoja.

Kuulun ihmistyyppiin, joka hermostuu herkästi. Vedän siis herneen nenääni. Joskus lapsena olen tehnyt sen kirjaimellisesti. Onneksi äitini on kätilö.

Opinkohan koskaan olemaan sinut kielteisten tunteiden kanssa. Rauhallisen sisään- ja uloshengittelyn sijasta tunnen, kuinka sieraimet laajenevat, silmät kapenevat viiruiksi, kädet hikoavat ja ääni alkaa väristä. Korttipelissä ei tällaisella luonteella pärjää. Yhtään en pysty peittelemään vastapelureilta mielenliikkeitäni.

Sohvaperunoissa teeveetä tuijottavien kansalaisten reaktiot ovat hillittyjä, kun niitä vertaa kotisohvani tapahtumiin.
Laatikosta littanaksi levyksi muuttuneen näköradion ohjelmat ja niissä esiintyvät omituiset julkkikset nostavat verenpainetta, kiihdyttävät pulssia ja käynnistävät suoran palautteen.

Purkaukset ovat onneksi lyhentyneet, eikä tunnekuohun tasaamiseen tarvita betasalpaajaa. Ensiavuksi riittää, kun vaihtaa kanavaa. Vaihtoehtoja on maallakin jo enemmän kuin kaksi.

Nopeimmin vaihtuvien ohjelmien kärjessä ovat Kauniit ja rohkeat ja Bumtsibum Bjurströmin Hyvät katsojat. Sietokyvyn rajoja hipoo pian myös Perjantai.

Muuten hyvän ohjelman pilaa juontajien lässyttävä ihastelu ja kiittely siitä, että he ovat saaneet haastateltavat studioon ja lupaus keskustella vieraan kanssa avausjutustelun jälkeen myöhemmin illan aikana uudelleen. Lupaus toteutuu harvoin.

Tietenkin on lapsellista, kun vanhuuteen kallistuva ihminen päästää itsensä kiivastumaan. Tai murehtii turhan takia tulevaisuutta. Näissä asioissa kokemusvarastoni paisuu päivittäin.

Lapsena murehdin, että autot ehtivät muuttua automaattiohjauksella toimiviksi ennen kuin täytän kahdeksantoista ja saan ajokortin.

Pelko osoittautui katteettomaksi. Olen saanut istua ratin takana niin paljon, että ajamisen riemu on muuttunut taisteluksi nukahtamista vastaan. Uni on tulla jo ennen Kinnulan rajaa.

Viimeksi sappi meinasi kiehahtaa, kun luin lehdestä, että bensan ja dieselin myynti aiotaan kieltää viimeistään vuonna 2045.

Rauhoittuin melko nopeasti. Laskin, että olen silloin 87-vuotias.

Heikki Jämsén

Päätoimittaja

Puhelin 0400 741 747
Sähköposti: heikki.jamsen@kotiseudunsanomat.fi

Kotisivu: www.kotiseudunsanomat.fi

Jätä kommentti

Muista kommentoida asiallisesti. Toimituksemme tarkistaa jokaisen kommentin ennen julkaisua.

Takaisin ylös