Viime viikkoina on käyty kiivasta keskustelua siitä, millä perusteilla ja kuinka kevyen harkinnan jälkeen vaikuttavuudeltaan isoja päätöksiä maassa tehdään.

Hallitus on saanut niellä kritiikkiä. On arveltu, että hallituksen jäsenten mielenkiinto kohdistuu liiaksi EU-asioiden hoitoon, eivätkä voimat riitä kotoisten ongelmien syvälliseen pohdintaan. Kun seurasi kehysriihessä syntyneiden veropäätösten aikaansaamaa myrskyä tai sote- ja kuntauudistuksen valmistelussa hääräävien työryhmien määrää, syntyi kuva, ettei homma ollut ihan hanskassa.

Pihtiputaan ja Kinnulan kaltaiset keskuksista kaukana olevat kunnat jäivät usein jalkoihin jo silloin, kun kansanedustajien ja ministerien enemmistön työkenttänä oli oma maa.

EU-ratkaisun jälkeen asenneilmasto on muuttunut. Nyt ministerit puhuvat Kreikan, Espanjan ja Italian puolesta. Kotimaassa jaksetaan hädin tuskin seurata pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kehitystarpeita. Reuna-alueet on jätetty oman onnensa nojaan.

Maaseudulta vedettyjä valtionhallinnon palveluja paikkaamaan perustettiin yhteispalvelupisteitä, joiden kustannukset sälytettiin suureksi osaksi kuntien vastuulle.

Kinnulassa piste ehti aloittaa jo Pihtipudasta aikaisemmin. Moni on yllättynyt myönteisesti, kun on huomannut voivansa hoitaa asiansa oman kunnan virastossa palveluneuvojan avulla tai olemalla yhteydessä tietokoneen ruudun välityksellä työvoimatoimiston tai Kelan henkilöstöön.

Pihtiputaalla yhteispalvelupiste saatiin pyörimään vuodenvaihteessa. Vain parin kuukauden sisäänajon jälkeen tuli tieto, ettei Pihtiputaalla olekaan ehkä jatkossa yhteispalvelua.

Jos valtionvarainministeriön asettaman Asiakaspalvelu 2014 -hankkeen väliraportin linjaukset toteutuvat, valtaosa pihtiputaalaisista joutuu asioimaan internetissä tai ajamaan Viitasaarelle. Maakuntarajan rapautuminen jatkuu, koska muurasjärveläiset saavat yhden lisäsyyn suunnata Haapajärvelle ja elämäjärveläiset Pyhäsalmelle.