Pihtiputaan koulukeskuksessa päästään elämään harvinaisia aikoja, kun kaikki alkaa olla valmista. Tuntuu siltä kuin jokin työmaa olisi ollut aina käynnissä jossakin päin koulukeskusta 1990-luvun loppupuolelta lähtien, kun vuorollaan on korjattu ala-aste, yläaste ja lukio sekä tehty uusi Pihtipudas-sali.

Kunhan piha- ja liikunta-alueiden uudet rakenteet on saatu viimeisteltyä, koululle päin pitäisi vihdoin päästä astelemaan huojentunein mielin: nyt kaikki opetustilat ovat puhtaita, turvallisia ja uusia tai ainakin melko uusia.

Surkein tapaus on ollut Putaanvirran koulu, joka jouduttiin lopulta purkamaan lähes kokonaan, vaikka edellisestä remontista oli kulunut vasta vähän yli kymmenen vuotta. Ensimmäiset home-epäilyt ilmaantuivat tuolloin vain vuosi peruskorjauksen jälkeen.

Onnettominta on se, että nopeasti ilmenneiden uusien sisäilmaongelmien on arvioitu johtuneen leväperäisestä rakennustöiden valvonnasta. Onneksi kunnassa lopultakin herättiin todellisuuteen ja urakoita alettiin vahtia asiaankuuluvalla tavalla. Seinävilloja ei ole enää makuutettu viikkokaupalla vesisateessa.

Muitakin ikäviä yllätyksiä koettiin, kun Tahkonpolun koulu jouduttiin purkamaan lähes luurangoksi asti ennen kuin rakenteiden turvallisuudesta voitiin olla varmoja. Kaikki eivät luota siihen, että ongelmat olisivat vieläkään ohi. Huhuja hengitysvaikeuksista ja muista allergiaoireista on riittänyt yläasteella myös remontin jälkeen.

Putaanvirran uusi koulu on niin hieno ja toimivan oloinen rakennus, että sietää todellakin toivoa sen olevan myös turvallinen työympäristö, kuten henkilökunta vilpittömästi uskoo. Pihtiputaalaiset taitavat vain olla jo niin tyystin homeeseen tympiintyneitä, että pienetkin yskäisyt saavat villit huhut heti liikkeelle ja pahinta aletaan pelätä.

Syntitaakkaa lisäsi myös vuosikausia jatkunut terveyskeskuksen remonttikierre. Selvää on, ettei Pihtiputaalle haluta enää yhtään väliaikaista parakkia nököttämään koulun tai sairaalan viereen.