Pihtiputaan 150-vuotias kunta laittoi juhlavuonnaan myyntiin erän omakotitontteja 150 euron hinnalla. Kysyjiä ei ilmaantunut.

Kinnula kaavoitti luonnonkauniille Lossivuorelle kesämökkitontteja ja rakensi alueelle kunnallistekniikan päällystettyine teineen, katuvaloineen, vesihuoltoineen ja tietoyhteyksineen. Tonteille määriteltiin palvelutason mukainen, yleisesti kalliina pidetty hinta. Vain yhdelle tontille on rakennettu.

Pihtiputaan kunnanvaltuustossa ihmeteltiin, miksi juhlavuoden tarjous ei kiinnosta. Samalla tehtiin esitys, että aletonttien kauppaan liittyvää rakentamisaikaehtoa lievennetään. Jotta esitys olisi käsitelty kiireellisenä, se olisi edellyttänyt valtuuston yksimielisyyttä. Yksi valtuutettu vastusti, joten hanke raukesi.

Todennäköisesti kiinnostus tarjoustontteja kohtaan olisi ollut suurempi, jos ostaja olisi saanut valita sen haluamastaan paikasta, esimerkiksi Niemenharjun rannasta. Silloin tarjous olisi ollut niin kova, että siitä olisi ollut vaikea kieltäytyä.

Markkinataloudessa ostaja on vahvoilla. Tonttien hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan, mutta myös jälkimarkkinoiden mukaan. Omakotitalon tai kesämökin rakentaminen on niin iso ratkaisu, että sitä mietitään kaikilta puolilta. Harkintaa vaativat myös pankit, jotka ovat kiristäneet lainaehtojaan ja laskeneet kiinteistöjen vakuusarvoja. Lainaraha ei ole yhtä löysässä kuin aikaisemmin.

Maaseudulle rakentamisen aloittamisen kynnys on pakko saada nykyistä matalammaksi, koska kiinteistöjen arvojen kehitys on ihan jotain muuta kuin liikepaikoilla. Yksi keino rakentamisen vauhdittamiseksi ovat edulliset, jopa ilmaiset tontit.

On luonnollista, että kunnat haluavat rakentajilta takaisin edes osan kaavoituksen ja kunnallistekniikan kustannuksista. Mutta sekään ei tunnu järkevältä, että tonttien hinnat pidetään tasolla, joka ei houkuttele rakentamaan. Edullinen asuminen on yksi keino saada maaseutukuntiin uusia asukkaita.