Hallitus ja oppositio tekivät historiaa löytämällä toisensa dramaattisella tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.
Maan jakaminen viiteen sote-alueeseen hämmentää monessa maakunnassa, myös Keski-Suomessa. Ei tullutkaan vastuukunta- tai kuntayhtymämallilla toimivaa maakuntavetoista sote-aluetta, vaan tulee yli 800 000 asukkaan kolossi, jonka sosiaali- ja terveydenhoitoa linjataan Kuopiosta. Keski-Suomen yli käveltiin ja Jyväskylä unohtui kuin nalli kalliolle.
Kinnulan, Pihtiputaan ja Viitasaaren kannalta valittu toimintalinja herättää kysymyksiä. Ensimmäinen on, saavatko ne oikeuden tuottaa palveluja sote-alueelle, vai pitääkö kolmikon liittyä osaksi laajempaa yhteistyöaluetta. Näyttää siltä, että pitää. Palvelujen tuottajan oletetaan tuoreimmassakin mallissa olevan vähintään 50 000 asukkaan suuruinen.
Huoli päätösvallan pakenemisesta Jyväskylää kauemmaksi on aiheellinen. Viidelle jätille kelpaavat kyllä kuntien keräämät verorahat, mutta kokonaan eri juttu on, miten taataan pienempienkin kuntien pääsy osaksi päätöksentekojärjestelmää, jolla on ratkaiseva vaikutus ihmisten hyvinvointiin.
Viiden sote-alueen malli on sokki Jyväskylälle, Keski-Suomen veturille. Kun keskustelun pohjana olivat maakunnat, Jyväskylää ei liikuttanut, miten muiden kuntien päätösvallan käy. Nyt herättiin, kun päättäminen sote-palvelujen strategisista linjauksista uhkaa karata Kuopioon.
Palveluja tarvitsevan kuntalaisen kannalta on lopulta sama, tehdäänkö päätöksiä Jyväskylässä vai Kuopiossa. Tärkeintä on palvelujen taso ja niiden saaminen. Äkkiä ajatellen Kuopio näyttäytyy Jyväskylää perinteisempänä maaseutukaupunkina. Ehkäpä ”kuoppijolaeset” ymmärtävät maaseudun tarpeita jyväskyläläisiä paremmin.
Muumit luonut Tove Jansson on kirjoittanut, että kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi. Kunnissa ei kannata panikoitua, mutta uusiin lausuntokierroksiin on syytä varautua.
