Maailma on lämmennyt. Jäätiköt sulavat, eroosio kiihtyy ja uhanalaiset lajit kuolevat sukupuuttoon. 

Tiedostavat ja edistykselliset kieltävät ajamasta autolla ja ostamasta uusia vaatteita. Roskat täytyy lajitella ja ottaa lähikaupan hyllystä luomua. Vain siten maailma pelastuu varmalta tuholta.

Minä maalta lähtöisin olevana tyttönä arvostan luontoa ja nautin suuresti kukkien, puskien ja muiden ympäriltäni löytyvien yksityiskohtien valokuvaamisesta.

Kuljen yleensä bussilla Jyväskylään ja Jyväskylässä, lajittelen roskat, enkä laita kaupassa banaaniterttua muovipussiin. 

Vaikka yritän valinnoillani vaikuttaa, en tästä huolimatta usko, että nykyinen ilmaston muuttuminen olisi täysin ihmisen aikaansaannosta.

Tutkijat kiistelevät siitä, onko maapallon lämpötilan nousu ihmisen tekosia vai luonnollisen vaihtelun tulos. 

Yhdet ennustelevat maailmanloppua polkupyörän satulasta ja heristelevät sormiaan ohi ajaville autoille, toiset koittavat mittailla auringon celsiusasteita maasta käsin. 

En ole maantieteen asiantuntija, mutta tiedän, että maailmassa on paljon muitakin voimia kuin ihminen. Mannerlaatat liikkuvat, tulivuoret purkautuvat, hurrikaanit jylläävät ja aurinko paistaa.

Lisäksi on tosiasia, että läpi tämän pallon historian lämpötila on ajoittain noussut ja muina aikoina laskenut. 1800-luvun jälkipuoliskolta minijääkauden jälkeen lämpötilan kehityskulku on ollut ylöspäin. Tähän on varmasti syynä monet eri seikat — sekä ihmisen aiheuttamat päästöt että luonnollinen vaihtelu.

Itse koen suuremmaksi riskiksi jätteiden tuottamisen ja niiden kasautumisen luontoon sekä sademetsien ja muiden arvokkaiden ympäristöjen tuhoutumisen.

Ai niin, kaikki eläinperäiset tuotteethan ovat myös pannassa. Pitäisi vältellä liivatetta sisältäviä karkkeja sekä keksejä, joissa on kananmunaa. 

Ihminen ei ole kuitenkaan taivaasta pallon pinnalle tipahtanut ylivaltias, vaan osa ravintoketjua. 

Karjan nöyryyttävä kohtelu on ongelma ja korjattava epäkohta aivan erikseen, mutta yleisesti ottaen toisten lajien syöminen on täysin luonnollista.

Ovatkohan raakaruoan kannattajat kasvattaneet koskaan itse aitoa syötävää?

Vaikka minä syön lihaa, ajelen juttukeikat ja parit muutkin reissut autolla ja saatanpa joskus lentokoneenkin kyytiin nousta, pari viikkoa sitten kun upotin sormeni maan multaan kasviksia istuttaessani, tunsin olevani osa luontoa.

Ja tiesin täysin varmaksi, mistä tulevien aterioideni sipuli on peräisin.