Vaalit on käyty ja kaksisataa lainsäätäjää valittu hoitamaan maan asioita seuraavan neljän vuoden ajan.
Tiedotusvälineet nostavat sivuilleen ja ruutuihin eduskuntaan valittuja ja sieltä pudonneita. Mutta kuka muistaa valtavaa riviehdokkaiden joukkoa, jota ilman vaalitulos ja koko maa olisi hyvin toisennäköinen.
Eduskuntavaaleissa oli mukana 2 146 ehdokasta. Melkein kaksituhatta heistä voi kavuta halutessaan vain Eduskuntatalon lehtereille seuraamaan sivusta haaveilemaansa työtä.
Itse asiassa Johan Sirenin suunnittelema upea talo menee remonttiin, joten sen istuntosaliin pääsyä joutuvat odottamaan myös uudet kansanedustajat.
Vaalijärjestelmä suosii puolueita, jotka saavat liikkeelle kärkinimien lisäksi kattavan joukon ehdokkaita keräämään ääniä itselleen, mutta myös liikkeen yhteiseen kassaan. Valituiksi tullaan puolueen kokonaisäänimäärän määrittelemän vertausluvun perusteella. Mitä enemmän puolueella on ääniä, sitä pienemmällä henkilökohtaisella äänimäärällä voi ovi eduskuntaan avautua.
Vaaleihin osallistui viisitoista rekisteröityä puoluetta. Suurten hallitsema julkisuus jättää varjoonsa laajan puoluekirjon ja siellä vaikuttavien ihmisten tavoitteet. Vaihtoehdoista ei politiikassa ole pulaa.
Pihtiputaan kolmikko ansaitsee kiitoksen työstään, vaikka jäikin valitsematta. He laittoivat itsensä likoon demokratian puolesta synnyttämättä yhtään kohu-uutista.
