Kinnulan kunnanvaltuuston kokoukset alkavat muistuttaa takavuosien kirkkovaltuuston kokouksia.

Kun tunteet seurakunnassa kävivät kuumimmillaan, kokousten tärkein asia- ja uutissisältö rajoittui muut asiat -pykälään. Vasta silloin alkoi todellinen keskustelu, jonka aikana ruodittiin seurakunnan tekemiset ja tekemättä jättämiset.

Kerran käytiin kipakka väittely Heikinhallin uimaveden lämpötilasta. Yksi valtuutetuista halusi tietää, miksi vettä ei saada riittävän lämpimäksi.

Tarkka säätäminen oli kuulemma hankalaa, ellei mahdotonta.
Valtuutetulle vastaus ei riittänyt. Hän tinkasi, miksi säätöongelmat johtavat aina siihen, että vesi on liian kylmää uimiseen, eivätkä koskaan niin päin, että vesi olisi tarpeeksi lämmintä.

Nauruksihan keskustelu meni.

Viimeiseksi listalla sijoitettu muut asiat on tällä menolla Kinnulan valtuuston esityslistalla pian ykköspykälä.

Tähän on tultu, kun Kinnulan entinen (ei siis erotettu) kunnanjohtaja Juha Urpilainen valittiin kunnanvaltuustoon 83 äänellä. Kova kannatus avasi tien myös kunnanhallitukseen.

Ennen vaaleja yleinen puheenaihe Kinnulassa, ja naapurissa Pihtiputaalla oli, asettuuko Urpilainen ehdolle. Kun tämä selvisi, veikkailtiin valitaanko hänet. Enemmistö oli sitä mieltä, että Urpilaisesta tulee äänikuningas. Harva uskoi äänikatoon, joka olisi ollut seurausta kuntalaisten kyllästymisestä valitusrumbaan. Sen masinoijana pidettiin entistä kunnanjohtajaa.

Luottamuspaikkaneuvotteluissa SDP:lle avautui tie kunnanhallitukseen. Oikeutettu valinta oli Urpilainen, jolle kanavoitui kolmannes demareiden äänisaaliista.

Jotkut ehtivät jo huokaista helpotuksesta ja ajatella, että tilanne rauhoittuu, kun Urpilainen pääsee päätöksenteon sisäpiiriin. Kuviteltiin, että valta tuo mukanaan vastuuta ja tuttu sanan säilän heiluttaminen jokaiseen ilmansuuntaan eri välineissä rauhoittuu.

Siltä näytti hetken. Nyt edetään taas tutussa asetelmassa. Kupletin juoni on se, että Urpilainen on yksin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Asenne ei ole otollinen kasvualusta rakentavalle yhteistyölle.

On hyvä, jos Urpilaisen kärkäs puuttuminen asioihin johtaa parempiin palveluihin ja läpinäkyvämpiin päätöksiin.

Voi käydä myös niin, että höykytyksen kohteet väsyvät ja saavat tarpeekseen. Yliaktiivisuuden ja ylikriittisyyden raja on jo lähellä, vaikka valtuustokausi on vasta alussa.