Tänään sata vuotta sitten suomalaiset heräsivät ensimmäiseen aamuun itsenäisen isänmaan kansalaisina. Tosin kovinkaan moni ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
Elämä jatkui joulukuussa 1917 arkisen harmaita latujaan kitkutellen maassa, jonka taloutta ja ruokahuoltoa ensimmäinen maailmansota alkoi jo pahasti rasittaa.
Sotatoimia ei sentään Suomen kamaralle asti ulottunut, mutta muuten tunnelmat olivat kaikkea muuta kuin riehakkaat. Ilotulituksia ei ammuttu eikä kaduilla pantu pystyyn karnevaaleja.
Ikimuistoiset tarinat puuttuvat, koska Suomi itsenäistyi kuin ohimennen. Oli vain koruton hetki, jolloin eduskunta hyväksyi senaatin itsenäisyysjulistuksen muiden asioiden seassa äänin 100-88.
Suomi itsenäistyi sujahtamalla viisaasti ja rivakasti läpi yhdestä harvoista historian tirkistysaukoista, joiden kautta maita voi syntyä tai kaatua. Valtatyhjiö antoi siihen mahdollisuuden. Bolshevikit kaappasivat vallan Venäjällä ja porvarienemmistöiseksi vaihtunut eduskunta päätti, että se valta ei meille käy.
Eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta. Sitä voidaan pitää tosiasiallisena itsenäisyyden päivänä, sillä siitä asti suomalaiset ovat määränneet itse omista asioistaan.
Toki tosiasiallinen itsenäisyys saavutettiin vasta pikkuhiljaa. Ensin piti saada Neuvosto-Venäjän tunnustus, jonka Lenin myönsikin, tosin taka-ajatuksenaan vallankumouksen ujuttaminen myös Suomeen ja sitä kautta maan liittäminen neuvostokansojen liittoon.
Vasta sen jälkeen alkoi tunnustuksia tippua lännestä. USA ja Iso-Britannia venyttivät omaansa vasta vuoden 1919 puolelle, koska ne halusivat varmistua, että Suomi lähtee demokraattiselle, tasavaltalaiselle tielle ja hylkää kuningasseikkailunsa.
Vielä isompi este itsenäisyyden saavuttamisessa oli pian syttynyt onneton kansalaissota. Sen haavat alkoivat kunnolla umpeutua vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, kun talvisota yhdisti punaiset ja valkoiset.
Huomaamaton itsenäistyminen on vaikuttanut siihen, ettei itsenäisyysjuhlissa ole juurikaan muisteltu joulukuun kuudetta 1917.
Sen sijaan juhlissa on keskitytty sotavuosiin, jolloin itsenäisyyden koettiin olleen todella vaarassa. Kun siitä selvittiin, tuntui siltä kuin itsenäisyys olisi saavutettu uudelleen.
Joidenkin mielestä Suomi vapautui lopullisesti vasta Neuvostoliiton kaaduttua jouluna 1991, kun taas toisten mielestä itsenäisyys menetettiin vain kolmen vuoden päästä siitä, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin.
Minä nostin eilen lipun satavuotiaalle, itsenäiselle Suomelle. Rintamaveteraanin poikana tiedän kyllä, mitä se merkitsee.
