Katri Helena saa kohta laulella vain vanhasta muistista ”Puhelinlangat laulaa”, sillä Telia Finland lakkauttaa lankapuhelinpalvelujen tarjoamisen tämän vuoden kuluessa.

Asia ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, sillä kaikillahan on kännykkä. Lankapuhelinten osuus Suomen puhelinliikenteestä on enää noin kolme prosenttia.

Jääkö joku kaipaamaan seinässä pysyvästi kiinni olevaa puhelinta? Olisi hauskaa kuulla, jos joku kaipaa, ja ennen kaikkea miksi.

Muistan todella hämärästi jopa sellaisen ajan, kun kotona oli musta möhkäle, jossa ei ollut edes numerolevyä – vain pelkkä luuri. Olin hyvin pieni, kun puhelut piti vielä tilata kylän puhelinkeskuksen kautta.

Isän työpöydälle vaihtui metsätyönjohtajalle hyvin sopivasti vihreä Ericsson, ja kohta pääsin minäkin opettelemaan puhelimen käyttöä. Se oli toinen suuri juttu. Toinen oli se, että uskalsin käydä ostamassa itse Eskimo-puikon läheisestä kyläkaupasta.

Vanhemmat neuvoivat, että puhelimeen pitää vastata ”Kivisellä”. Äitiä ärsytti kovasti, kun hän joutui joillekin rouville soittaessaan kuuntelemaan ensin pitkiä numerorimpsuja. Mitähän järkeä siinä tyylissä tosiaan olikaan?

En hurahtanut matkapuhelimeen ensimmäisten joukossa enkä ihan vielä sittenkään. Minulla on ollut kännykkä kai jotain parikymmentä vuotta ja älykännykkä viitisen vuotta.

Totta kai ennenkin pärjättiin, vaikka puhelin oli kotona. Ihmiset saatiin kiinni työpaikoiltaan, ja kai se oli myös niin, ettei sitä asiaa ollut niin paljon. Tai paremminkin – sillä ei tuntunut olevan niin kiirettä.

Hyvin sain numerokiekkoa vääntämällä soitettua myös elämäni tärkeimmän puhelun, vaikka jännitti niin pirusti. Puhelu meni Suur-Keuruun Sanomien päätoimittajalle Esko Salolle. Esko otti pojanklopin kokeeksi töihin talvilomien sijaiseksi. Ilman sitä puhelua en kirjoittaisi nyt tätäkään.

Tietysti matkapuhelin on ollut parhaita keksintöjä ikinä, vaikka toki tekstiviestit ja puhelimeen liitetyt sovellukset ovat luoneet lieveilmöitä. Puhelin tuntuu kasvaneen kiinni joidenkin käteen ja onpa moni myös kuollut kännykän takia, kun huomiokyky on siirtynyt vääriin asioihin.

Mutta elämäni ei ole yhtään sen hysteerisempää kuin lankapuhelimen aikaan oli. En näe siinä mitään ongelmaa, että minut saa kiinni mieluummin heti eikä viidestoista päivä. Ja jos en sitä halua, voin panna puhelimen äänettömälle.

No joo, puhelinmyyjät ovat kyllä sitkeänä riesana, mutta yhtä lailla ne soittelisivat lankapuhelimiinkin.