Kohta on jo huhtikuu. On käsittämätöntä, kuinka nopeasti aika on mennyt: luentoja täällä Bristolissa minulla on jäljellä enää reilu kaksi viikkoa. Sen jälkeen on kahden viikon lukuloma, mitä seuraa kuukauden tenttijakso. Sittenpä tämä kevät olisi taputeltu.

Vaihdon aikana olen sisäistänyt ainakin yhden tavan, josta täytyy Suomeen tullessani päästä eroon. Olen nimittäin paikallistunut sen verran, että kävelen nykyään punaisia valoja päin. Aluksi tämä brittien tapa järkytti, mutta niinpä sitä vain itsekin ajautui pahoille teille. Onko tämä nyt sitä sopeutumista?

Tänä keväänä on myös tullut törmättyä moneen kummastuttavaan asiaan. Eniten hämmästeltävää on riittänyt koulutuksen eroissa. Tai ehkä enemmänkin brittien asenteessa koulutusta kohtaan.

Täällä on melko korkeat lukuvuosimaksut yliopistoihin mentäessä, joten voisi kuvitella, että opiskelijat haluaisivat tutkintopaperit taskuun kunnialla ja mahdollisimman nopeasti.

Näin asia ei kuitenkaan tunnu menevän, vaan usein kurssien luennoilla on enemmän tyhjiä kuin täysiä penkkejä.

Olen muutamaan otteeseen sivunnut asiaa brittien kanssa jutellessa, ja yhden tuttuni asenne sai kyllä miettimään tätä menoa. Hän kertoi yhden luennoitsijan kyselleen hänen peräänsä useampaan otteeseen, sillä häntä ei näy ikinä luennoilla. Hän vain totesi, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa, eikä tule käymään luennoilla jatkossakaan.

Minä ja suomalainen kaverini saadaan osaksemme usein ihmettelyä, kun käymme melkein jokaisella luennolla.

Minulla on torstaiaamuisin yhdeksältä kirjanpidon kurssin tutoriaali. Tutoriaaleissa on yleensä kymmenestä kahteenkymmeneen ihmistä, sillä niiden tarkoitus on tarjota parempaa tukea oppimiseen.

Tässä kyseisessä tutoriaalissa olen todella saanut yksilöityä opetusta, sillä olen ainoa, joka ilmestyy paikalle. Ilmeisesti aamuyhdeksän on liian aikainen ajankohta millekään muulle kuin nukkumiselle, mikä on sinänsä melko huolestuttavaa.

Yksilöopetus ei ole tosin haitannut. Olen luennoitsijan kanssa tehnyt tehtävät aina puoleen tuntiin, ja lopun ajan olemme käyttäneet keskusteluun.

Eniten aikaa on kuitenkin kulunut Brexitin kauhisteluun. Aihe on sellainen, joka helposti saa veren kiehumaan. Luennoitsija on samaa mieltä, ja hän totesikin viimeksi, että kaikki Brexitin kannattajat voisi vaikka pistää koneeseen ja lennättää Siperiaan. Pohdimme toki, olisiko Siperia sittenkin liian mukava paikka.