Luin Kotsarin ”Tekstarit”-palstalta, että Ruokolahden Hannu oli puuhaamassa Lottalaan koulun muistelutilaisuutta. Koska en voi terveyssyistä saapua paikalle, kirjoittelen muistoistani ja vähä muustakin Kotsariin.
Pihtiputaan kirjasta löytyi koulun lopettamisvuosi 1967. Aloitusvuotta etsiessäni täytyi turvautua sisarussarjani ensimmäiseen koulun oppilaan todistukseen. Helvi-siskoni päästötodistuksessa luki näin: ”Helvi Jämsén s. 11.8. 1920 on siirretty tämän koulun II vuosiluokalle lokakuun 3. päivänä v. 1928 käytyään koulua 1. 36-viikkoista lukuvuotta koulun oppimäärän suorittaen”. Helvi pääsi II luokalta 29.5. v. 1929. Todistuksen allekirjoittivat Johtokunnan puheenjohtaja Aug. Ruuskanen ja Opettaja Elsa Laurén.
Lienee ollut noita aikoja, kun Rekosrannan supistettu kansakoulu on perustettu. Helvin jälkeen me nuoremmat sisarukset saimme myös alkuoppimme Rekosrannan supistetussa 1-opettajaisessa koulussa kuten muutkin rekosrantalaiset ja Lehtoperän lapset.
Laurénin jälkeen tulleen opettajan nimestä en saa selvää Martta-siskon todistuksesta. Oliko ollut Lindgren? Artturin päästö-todistuksessa v. 1938 tuli ensi kertaa koulun pitkäaikaisen opettajan Vieno Idänpään-Heikkilän nimi. Hän lienee ollut Rekosrannalla silloin jo joitain vuosia. Hänen hyvää ja kannustavaa opetusta sai itsekin nauttia 8 vuotta.
Kouluaikaani osuivat sotavuodet. Välitunneilla ja jatkosodan aikana myös liikuntatunneilla leikittiin sotaleikkejä ja tietysti lumilinnoja valloitussotineen sekä rakenneltiin risumökkejä lähimetsään.
Kun evakot tulivat sotaa pakoon myös Alavekyllään, koulussa oli ajoittain jopa yli 50 oppilasta ja 4 luokkaa samassa Vinnilän tuvassa. Ahdasta oli ja Vieno-opettajalla hikinen urakka noina aikoina.
Outo murre teki oppilastovereihin tutustumisen hieman vaikeaksi, mutta pian lapset tutustuivat puolin ja toisin. Vilkkaat karjalaislapset hyväksyttiin. Ehkä silloin kylvettiin suvaitsevaisuuden siemeniä tulevaa elämää varten?
Sodan jatkuessa ja vielä rauhan tultua muistan paremmin ne asiat, joita koulussa korostettiin. Pula pakotti säästämään kaikessa. Koulussakin keittäjälle kerättiin puolukoita puolukkapuuron raaka-aineeksi. Koulukirjoissa luettiin vanhoja painoksia. Muistelen kirjoitusvihkoissa säästetyn kuten kaikissa koulutarvikkeissa. Opetuksesta ja oppimisesta ei sentään säästetty, siitä Vieno-opettaja piti huolen!
Romua kerättiin sotateollisuuden raaka-aineeksi. Lottalan ampumakentän vastavallin luodit olivat haluttua tavaraa! Pelloilta kerättiin tähkät puitavaksi. Saippuapulaan keitettiin eläinten suolirasvoista lipeän kanssa saippuaa ja sokerijuurikkaasta siirappia! Pellavaa ja hamppua alettiin viljellä ja jalostaa kangaspuiden käyttäjien tarpeisiin. Näihin puuhiin opettajakin lapsia kannusti.
Aika oli kovaa, mutta opetti pärjäämään! Vielä sodan jälkeenkin pula jatkui. Pahimmassa pulassa olleille kunta jakoi esimerkiksi kenkiä kouluun pääsemisen helpottamiseksi. Muistan kerran jaetun myös pestyjä sotilaiden karvalakkeja kaikille pojille!
Koulussa opiskeltiin ahkerasti ja kurinalaisesti. Ilmiöoppimisesta ei ollut puhettakaan! Kukin sai päättäjäisissä todistukset arvosanoin käytöksensä, ahkeruutensa ja oppimiskykynsä mukaan. En muista kenenkään jääneen luokalle! Päättäjäisissä veisattiin päätteeksi Suvivirsi, johon koko juhlaväki yhtyi! Elämälle sain hyvät eväät!
Päivääkään en vaihtaisi pois kouluajastani tai lapsuuteni kokemuksista nyt jo 86 vuoden iässä ja monenlaista aikaa kokeneena!
Sain olla yhden lukukauden veistonohjaajana koulussani Oskari-veljeni tuuraajana hänen sairaslomansa aikana. Hän oli puolestaan perinyt homman enoltamme Arvilta. Oskarin jälkeen Niilo-veljen poika Oiva jatkoi veistonohjaajana koulun lopettamiseen saakka.
Toisessa opissa ansaitsin ehkä elämäni parhaan ansion: koulun johtokunnan puheenjohtaja kyseli kevätlukukauden päätyttyä koulun puuseen alustan tyhjentäjäksi. Arveli minun siihen kykenevän, kun olin edellisvuonna 1955 käynyt maamieskoulun ja ollut Ruotsissakin opissa!
Kysyin, että paljonko siitä maksetaan? Vastaus oli mielestäni riittävä, vaikka tingin siihen lisääkin. Varmuudeksi kysyin: ”Soanko ajjoa tavara kotpellolle?”. Vastaus oli myönteinen.
Niinpä pistin rivakan Mallen aisoihin kippikärryn eteen ja aloin pistellä ”hyyssin” alusta kylvöä odottavalle ohrapellolle! Koska olin ”koulua käynyt maamies” homma sujui rivakasti ja otrapelto sai tarvittavat höystöt satoa tuottaakseen. Hyvin ohra kasvoikin ja antoi mainion sadon ja itse sain elämäni parhaan tuntipalkan!
Terveisiä kaikille Rekosrannan supistetussa kansakoulussa opetusta saaneille ja hyvää kesää lukijoille!
Etäalavekylläine
Lauri Jämsén
