Muutama viikko sitten alkoi monella nuorella ja heidän läheisillään uusi vaihe elämässä, kun saapumiserä 2/19 astui palvelukseen.

Uusi vaihe alkoi myös meillä, kun oma veljeni suuntasi armeijaan Tikkakoskelle.

Olin lähtöpäivänä töissä, ja laitoin kotiin viestiä kysyen,  joko siellä tulvii.

Ei kuulemma ollut kaukana.

Itselleni armeija on aina ollut kaukainen asia. Olen säästynyt kavereiden inttitarinoiltakin.

Nyt kuitenkin, kun oma veli on armeijaan lähtenyt, asia on jollain tapaa tullut ajankohtaiseksi, ja olen hiljalleen yrittänyt sisäistää siihen liittyviä juttuja.

Tai se on ehkä osittain tullut pakon kautta, vaikka en siitä kyllä valita.

Juttelemme paljon Snapchat-sovelluksella, jolla voi laittaa toisille kuvia ja videoita tekstin kera. Heti ensimmäisellä viikolla teksti alkoi mennä niin kryptiseksi, että minulla ei ollut mitään hajua, mitä veljeni yritti sanoa.

On hooällää, kooällää, veekooässää ja aakooveetä. Milloin on sipa ja sulkeiset, ja alkaa hajottaa, kun palaa iltalomat toisten härvätessä.

Jouduin turvautumaan Wikipediasta löytyvään Armeijaslangisanastoon. Lueskelin artikkelia tunnin verran, ja opin paljon uusia ja hämmentäviä sanoja. Eniten ehkä nauratti armeijan pikkumustat elikkä paavonurmet. 

Taaskaan ei Wikipedia pettänyt.

Harmi vain, että kyseistä sivustoa ei saa käyttää lähteenä opinnäytetyössä.

Pääsimme ensimmäisen viikon jälkeen käymään Ilmasotakoululla läheisten päivän johdosta.

Veimme veljelleni korvatulpat, koska kuulemma yksi tupalainen kuorsaa, saimme ruoaksi perinteistä hernekeittoa, ja kävimme munkkikahvilla sotkussa.

Saimme myös kattavan kierroksen alueella, ja oli todella mielenkiintoista nähdä, mitä ja missä siellä touhutaan.

Mieleenpainuvin asia, minkä veljeni näytti, oli niin kutsuttu gonapolku. Se on polku, jota saa käyttää oikaisemiseen vasta, kun on gonahtanut eli jo kyllästynyt armeijan touhuun.

Kaikkea sitä.

Ennen kuin veljeni lähti armeijaan, keskustelimme tulevista jutuista iltapalapöydässä.

Yritin vaikuttaa siltä, etten ole ihan urvelo asian suhteen. Se ei mennyt putkeen, sillä veljeni vakavoitui kysyessäni, milloin he saavat omat pyssyt.

Pyssy oli ilmeisesti väärä sanavalinta, sillä hän sanoi, että jos käytän kyseistä sanaa tullessani käymään Tikkakoskella, hän ei takaa mitä minulle käy.

Silloin uhottelin, mutta reilu viikko sitten Tikkakoskella käydessämme en kyllä uskaltanut edes harkita sanan käyttöä.