Journalisti-lehdessä oli kollegojen kokemuksia piinallisimmista haastatteluista. Onneksi Puttaalla ja Kinnulassa on niin fiksua väkeä, että olen lähes tyystin säästynyt kiusallisilta tilanteilta.
Pari esimerkkiä Journalistin jutusta. Toimittaja halusi kirjoittaa joviaalista julkisuuskuvastaan tunnetusta vanhemman polven laulaja-lauluntekijästä. Haastattelu tehtiin sähköpostitse muusikon kiireiden takia.
Kokenut toimittaja kertoi haastateltavan kommentoineen useita kysymyksiä siten, että tämä on niin kertakaikkisen tyhmä kysymys, ettei tähän voi vastata. Toimittaja ei ollut törmännyt urallaan moiseen käytökseen.
Toinen toimittaja teki henkilökuvaa julkkisnaisesta. Naisen vaatimissa korjauksissa ei tuntunut olevan mitään järkeä. Homma meni pilkunviilaamiseksi, kun nainen vaati huutamalla esimerkiksi, että ”kuuluu samaan tuoteperheeseen” piti muuttaa muotoon ”on osa samaa tuoteperhettä”.
Nainen ja hänen miehensä soittivat toimittajalle useita kymmeniä kiukkuisia puheluita. Nainen itki, huusi ja uhkaili. Lehden painoon menoa edeltävänä iltana toimittaja oli lähdössä partioretkelle, ja nainen vaati vielä päästä sinnekin mukaan, jotta juttu tehtäisiin uudestaan retkellä.
Minulle on käynyt vain kerran 35-vuotisen toimittajaurani aikana niin, että koko juttu on jäänyt julkaisematta jutun kohteen vaatimuksesta, ja sekin tuli Jyväskylästä asti.
Olin tehnyt ihan kiltin jutun jyväskyläläisen yrityksen Pihtiputaalla toimivasta osastosta täkäläisen tuotantoteknikon kanssa. Hän pyysi, että faksaisin jutun firman pääpomolle.
En olisi ikinä uskonut, millaisen vastauksen sain. Pomo haukkui tekstiäni ”jutun yritelmäksi” ja kielsi tiukasti kirjoittamasta mitään heidän bisneksistään. Ei sitten kirjoitettu.
Pari kertaa jutun hylkääminen on ollut lähellä. Liikkeensä avannut paikallinen yrittäjä sorvaili juttuni täysin uusiksi, mihin en voinut suostua. Lopulta hän antoi kuitenkin jutun mennä lehteen sellaisena kuin olin sen kirjoittanutkin, kun kerroin, että se on jätettävä sitten kokonaan pois.
Kerran jätin nimeni pois jutusta, koska sitä oli muutettu niin paljon, että teksti ei tuntunut enää omaltani. Haastateltava ei ollut ymmärtänyt, että olin ottanut asioita ylös lehteen, vaikka minut oli nimenomaan kutsuttu avointen ovien päivään. Suuret muutokset tulivat niin viime tipassa, että juttu oli pakko julkaista, koska uutta ei olisi ehditty saada tilalle.
Yleensä yhteistyö haastateltavien kanssa sujuu kuitenkin hyvässä hengessä. Asiavirheet korjataan tietenkin aina.
