Maanantaiaamuna  yllätti auto minut ikävästi. Mökiltä töihin ajellessani syttyi mittaristoon raviradan mäessä moottorivikavalo. Käytin autoa vikakoodin luvussa paikallisella korjaamolla, jossa sattui olemaan paikalla vanha tuttuni.

Mies vilkaisi minua nopeasti liikkeeseen saavuttuani ja tervehdittyäni. Epäluuloinen vilkaisu toistui vielä hetken kuluttua kahdesti, mutta lopulta hän tunnisti minut ja kysyi kuulumisia.

Ihmiset voivat selvästi muuttua melkoisesti lyhyessä ajassa, jopa tunnistettamattomiksi. Ryppyjä on varmaan kertynyt otsalleni liikaa.

Muutos etenee maapallolla ennennäkemätöntä tahtia. Monien on vaikeaa pysyä perässä, kun uusia mullistuksia syntyy joka päivä. Kaikki on tietokoneella ja verkossa, myös yliopistoluentoni, joissa toitotetaan jatkuvan oppimisen filosofiaa päivästä toiseen.

Jatkuvalla oppimisella halutaan mahdollistaa ihmisten sopeutuminen ainaiseen muutokseen, joka ei hidastele edes koronan takia. Kiven pitää jatkaa pyörimistään säilyäkseen sammaloitumattomana.

Mutta miksi muuttua, ennenhän oli kaikki paremmin? Valvontaa tai byrokratiaa ei ollut ja ihmiset saivat rauhassa hengittää lyijyä sisältäviä pakokaasuja tai kaataa vanhat moottoriöljyt pohjaveden sekaan. Kansantaudit korjasivat satoa tasaista tahtia.

Menneiden vuosikymmenten murhenäytelmiä katsellessa ei yhtäkkiä olekaan niin ikävä eiliseen. Ehkä osa muutoksesta on siis hyväksi. Se kannattaa jokaisen pitää mielessä.

Muutos nimittäin saapuu myös maaseudulle meistä riippumatta. Kysymys on, kuinka me suhtaudumme ja vastaamme siihen. Otammeko siitä hyödyn irti?

Muutos ei ole ongelmatonta, mutta siitä on jokainen kerta läpi historian selvitty yhdessä. Jopa rutosta ja Putaanportin koivujen kaadosta liiketilojen tieltä.

Ilmastonmuutos on yksi niistä kehityspoluista, joita pitäisi torjua. Ilmiöstä kertoo myös Pihtiputaalla lisääntynyt sähkövempainten määrä katukuvassa. Ilmastonmuutos on aitoa ja se tulee vaikuttamaan suomalaisella maaseudulla ehkä vielä varsin arvaamattomilla tavoilla.

Paikallislehtikään ei muutokselta välty. Sähköiset järjestelmät vievät työajasta jatkuvasti suuremman osuuden, vaikka juuri nyt niiden ongelmien vuoksi.

On hankala kuvitella mielessään, kuinka työlästä lehden taitto on ennen ollut ilman sähköisiä apuvälineitä. Nyt kaikki on muutaman klikkauksen päässä. Toimituksessa muutos on loppujen lopuksi helpottanut elämää. Voisiko niin käydä myös muissa asioissa Putaalla ja Kinnulassa?