Anni Heinilä tekee Pihtiputaan kotiseutumuseon kokoelman inventaariota ja luettelointia kesän aikana. Tiedot siirtyvät uuteen järjestelmään, mikä vaatii tarkkaa työtä ja tarkentamista.
Museovirasto on myöntänyt Pihtipudas-Seura ry:lle hankeavustuksen museokokoelman inventointia ja luettelointia varten vuodelle 2024. Avustuksen suuruus on 5000 euroa.
Restaurointia Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Anni Heinilä on palkattu tähän tehtävään vajaan kolmen kuukauden ajaksi.
Käytännössä Heinilä käy museon kokoelmaa läpi esine esineeltä. Hän tarkistaa kaikkiin esineisiin liittyvän tiedon, sekä tarkentaa ja täydentää puuttuvaa tietoa.
– Samalla huomioin esimerkiksi esineiden kuntoa, eli kerään ehdotuksia siitä, mitkä esineet kaipaavat jotain erityistä huolenpitoa kuten puhdistamista tai tukemista, Heinilä kertoo.
Tavalliselle museonkävijälle hanke voi vaikuttaa epämääräiseltä, sillä suuri osa siitä tapahtuu kulisseissa.
On kuitenkin tärkeää, että esineisiin liittyvä tieto on luetteloitu tarkasti. Esimerkiksi esineiden kuvailutiedoissa on täydennettävää.
Kaikkia esineitä ei myöskään ole luetteloitu ollenkaan.
–Esimeriksi kun katson täältä luetteloinnista, niin tämä pikareki löytyy, mutta tätä isompaa ei ole ollenkaan, Heinilä kertoo.
Ilman luettelointitietoa reestä on vaikea kertoa mitään, mutta tieto voi löytyä esimerkiksi lahjoituspapereista.
Lisäksi suurimmasta osasta esineitä puuttuu tunnistekuvat. Museo-opas Aaro Kahilainen avustaa muun muassa tunnistekuvien ottamisessa. Niiden avulla kokoelman läpikäyminen helpottuu.
Keski-Suomessa on otettu vuonna 2020 käyttöön SIMO-kokoelmanhallintajärjestelmä. Järjestelmään kootaan esineisiin liittyvää tietoa, kuten esineen nimi, käyttötarkoitus tai kuka esineen on lahjoittanut.
SIMO-järjestelmä korvaa käytössä olleen Polydoc-järjestelmän.
Kun kokoelma luetteloidaan uuteen järjestelmään, löytyy tieto helpommin myös jatkossa. Tämä helpottaa esimerkiksi uusien näyttelyjen suunnittelua.
Jos tiedot ovat puutteellisia, ei järjestelmästä löydä hakemalla välttämättä kaikkea mitä etsii.
Vaikka museoissa on paljon vanhoja esineitä, pohjimmiltaan kyse on niihin liittyvästä tiedosta.
– Kulttuurihistoriallinen tieto tekee esineestä arvokkaan, Keski-Suomen museon amanuenssi Marja-Liisa Rajaniemi kertoo.
Ilman historiaa esine on vanha esine ilman kontekstia.
Rajaniemen tehtäviin kuuluu muun muassa Keski-Suomen paikallismuseoiden avustaminen, sekä kokoelmiin ja museotyöhön liittyvä neuvonta.
Kokoelman läpikäyminen ja luettelointi on vaativaa ja aikaavievää työtä.
Tyhjästä työtä sitä ei kuitenkaan tarvitse aloittaa.
Museon kokoelma on luetteloitu jo aiemmin, mutta hankkeen tarkoituksena on tarkentaa ja ennen kaikkea yhtenäistää luettelointia.
Aiempi tieto on siirretty SIMO-järjestelmään, mutta se täytyy tarkistaa ja täydentää.
Koska vanha luettelointitapa on ollut erilainen, tietoa on voinut siirtyä osittain vääriin kenttiin.
– Vaikka siellä on puutteita tai väärään paikkaan menneitä tietoja, tästä on hyvä jatkaa, Rajaniemi sanoo.
SIMO-järjestelmä on otettu käyttöön laajasti Keski-Suomessa. Rajaniemi kertoo, että paikallismuseot ovat lähteneet hyvin innokkaasti tähän mukaan.
– Yhteensä Keski-Suomessa ei-ammatillisista paikallismuseoista 25 on ottanut järjestelmän käyttöön.
Järjestelmien yhtenäistäminen ei ole vain Keski-Suomen erikoisuus. Museoalalla on valtakunnallisesti alettu uudistaa järjestelmiä, ja niitä ohjaa valtakunnallinen luettelointimalli.
Museovirasto onkin rahoituspäätöksillään tukenut työtä kohti yhtenäisiä kokoelmanhallintajärjestelmiä.
Hankeavustuksia myönnettiin juuri kokoelmatyöhön esimerkiksi Keski-Suomessa viidelle paikallismuseolle.
– Isossa kuvassa tämä palvelee keskisuomalaisen kulttuuriperinnön tallentamista. Kun jokainen hoitaa oman tonttinsa, siitä muodostuu todella iso kokonaisuus, Rajaniemi sanoo.
