Hirvenmetsästys alkaa taas kohta. Tienvarsipusikoille ei ole vieläkään tapahtunut mitään.

Ruotsissa on tupla hirvikanta meihin verrattuna, mutta hirvikolareita puolet vähemmän. Siellä pusikot on raivattu ja isojen puiden alaoksat karsittu 2-3 metriin parikymmentä metriä tien molemmin puolin. Kuski näkee ajoissa hirven tulon.

Meillä elukan näkee vasta, kun turpa on jo tuulilasissa. Liikennettä vaarantavasta näkemäesteestä ei kukaan puhu mitään. Ely-keskuksessa syntyy vipinää, kun mansikanviljelijä pistää pienen tilalleen opastavan kyltin aukealle tien varteen. Moinen näkemäeste on heti poistettava pellolta rangaistuksen uhalla.
Siellä täällä on teiden varsilla, ilmeisesti Ely-keskuksen luvalla, kylttejä: Pidämme 10 km tietä siistinä, Römpänperän kyläseura. Voisiko tuota käytäntöä soveltaa kaikki kunnat ja Ely-keskukset?

Annettaisi kylien seuroille ja yhdistyksille kullekin julkisista varoista maksettavaa toiminta-avustusta vastaan velvoite pitää sovittu pätkä tietä siistinä ja tien varret raivattuina ja karsittuina.

Toimivalle seuralle homma ei ole ylivoimainen; raivaustalkoot muutaman vuoden välein, roskien kerääminen 3-4 kertaa kesässä. Nyt täysin vastikkeettomia veroeuroja odotellaan uuninpankolla ja itketään avustuksen pienuutta. Eikö julkisista varoista maksettavilta avustuksilta pitäisi odottaa vastiketta, jos sosiaaliturvaltakin aiotaan? Ajatus kuntien päättäjien ja Ely-keskusten jalostettavaksi, vastikkeetta!

Risujen rakastajat ovat asialla siinäkin, ettei sähkölinjojen vieriä saada raivatuiksi. Taas syksyllä vähänkin räväkämpi tuuli tulee kaatamaan ja katkomaan puita linjoille ja viemään sähköt sadoilta talouksilta päiväkausiksi. Sitten tulevat talvi ja tykkylumi. Ongelma on toistunut kymmeniä vuosia. Jokaiseen kesämökkiin, tölliin, niemeen ja notkoon meneviä yksittäisiä haaroja ei ole järkevää raivata, mutta sellaiset linjat, joiden varassa on useita savuja, maa- ja maitotiloja, ovat kylälle ja tiloille elinehto.

Ei voi olla oikein eikä kohtuullista, että yksi näreitään ja risujaan enemmän kuin akkaansa rakastava metsäparoni terrorisoi koko kylää vuodesta toiseen. Kohtuullista olisi närerakastajan osallistua tilojen varavoimajärjestelmien hankintaan. Tai pitäköön näreensä ja maksakoon kaapeleiden maahan kaivamisen oman metsänsä osalta. Siitä hän hyötyy itsekin istuttamalla uusia näreitä kaivannon päälle.

Jarmo Jääskeläinen