Rinkelinsyönnin maailmanmestariksi itsensä syönyt Saija Lindholm olisi pistellyt kevyesti vielä toisen mokoman kisan päätteeksi.

— Ei tunnu missään, taidan olla varsinainen ahmatti. Olisin voinut syödä vielä vaikka kuinka monta rinkeliä, eikä siinä juurikaan tarvinnut välillä naukkailla vettä, sirovartaloinen kisailija totesi rauhallisesti ja kaappasi kuopuksensa syliinsä.

Lindolm tuli kisaan mustana hevosena eikä ehtinyt harjoitella lainkaan. Tasapuolinen kisa oli silti, sillä juuri kukaan muukaan ei tunnustanut mutustelleensa rinkeleitä harjoitusmielessä.

Lindholmin tyylinäyte oli eleetön, rauhallinen mutta myös määrätietoinen. Hän ei tuulettanut voittoaan kuin hieman, mutta tyytyväiseltä hän silti näytti. Sen sijaan tiukaksi äityneen miesten sarjan voittanut Petri Syrjä iloitsi voitostaan riemun kiljahduksien saattelemana. Iloa lisäsi se, ettei Syrjä ruukkaa harjoitella mitään kisoja varten, mutta silti tavoitteena on aina vain ja ainoastaan voitto. 

Kisoja seurannut entinen kunnallispamppu Ilpo Leppänen uskoo rinkelinsyönnin voimaan.

— Näistä tulee vielä valtavat hittikisat, kun pääsemme oikein vauhtiin, Leppänen uhosi.

Kisojen paikallisista järjestelyistä vastannut kauppias Janne Hänninen komppasi Leppästä.

— Rinkelit ovat erittäin suosittuja kesäkahvipöydissä. Menekki kasvaa kesällä hurjasti, sillä rinkula on helppo mökkieväs.

Kinnulassa pidettiin jo saappaanheiton SM-kisat ja nyt olivat vuorossa MM-koitokset. Jossakin välissä kisajärjestäjät keksivät vielä oivan lajin, jossa voidaan kilvoitella Euroopan mestaruuksista.