Tässä iässä ei osaa innostua kaikesta ihan entiseen malliin, mutta onneksi on vielä joulu, joka yllättää iloisesti joka vuosi.

Joulu tuo rintaan tutun ja lämpöisen läikähdyksen, joka kantaa kauas lapsuuteen. Se alkaakin olla niitä ainoita aikoja vuodesta, jolloin perheen kanssa saa kiinni oikeasta juhlatunnelmasta.

Joulussa on sentään jäljellä ripaus sadunhohtoa ja leikkimieltä. Vaikka lapset alkavat olla aikuisia, hekin haluavat olla kovasti mukana pukkitouhuissa ja joulun valmistelussa. Myös joulukalenterit piti yhä ostaa molemmille, mutta niinpä taisi itsellänikin olla joulukalenteri vielä Tampereen opiskeluvuosinani.

Sitä todellista Korvatunturin joulupukkia ei ole näkynyt meilläpäin vuosikausiin. Miten sillä niin kiirettä ollutkin. Lahjat pukki on onneksi ehtinyt nakkaamaan porstuaan juuri passelisti jouluevankeliumin lukemisen ja Enkeli taivaan jälkeen. Hämmästyttävä ajoitus. On se pukki mestari.

Marraskuu on pitkä ja synkkä, mutta jouluna kaikki muuttuu. Silloin pimeään aikaan liittyy aivan erityinen lämpö ja tunnelma. Eteläisen pallonpuoliskon joulu tuntuu vitsiltä ellei peräti huijaukselta. Eihän jouluna aurinko voi porottaa täydeltä terältä.

Ja miten joulu tuoksuukaan: kinkut, laatikot, joulukuusi, hyasintti, saunavihta – voiko ihanampia aromeja olla? Ne kaikki hurmaa ja huumaapi pään.

Vaikka olen syntynyt valoisimpaan kesäaikaan ja vanhemmiten muuttunut yhä enemmän kesän lapseksi, joulun valtaa ei kukista mikään.

Pienenä olin suorastaan jouluhullu. Odotin joululomaa enemmän kuin kesälomaa, vaikka se oli paljon lyhyempi. Jopa nimipäivätkin jäivät mieleen juuri joulukuussa Oskarista Raakelin kautta Senniin, kun kalenteria tuli niin tiiviisti tuijotettua.

Kerran ulkohuusissa istuessaan isä tuli kertoneeksi perustavaa laatua olevia tosiasioita Korvatunturin väkeen liittyen. Olin tulossa kouluikään, ja isä kai ajatteli, että voisi olla parempi tiedottaa.

Minusta oli silti kivaa vielä kauan sen jälkeen lähteä mukaan nuorempien sukulaislasten jännitykseen heidän odottaessaan pukkia. Samaa leikkiä oli helppoa jatkaa omien lasten kanssa.

Valistuneen pakinoitsijan pitäisi kai puhua jotakin myös joulun kaupallistumisesta, turhasta hosumisesta ja kiireestä, mutta jääköön se muille asiasta kiinnostuneille.
Kaupastahan niitä lahjoja on ostettava, ja ilman yrittäjiä ei kansamme talous pyöri.

Mitä kiireeseen tulee, pieni sählääminen kuuluu aina joulun alle. Kunhan muistetaan lopettaa hulinat Turun tuomiokirkon kellon lyödessä kaksitoista jouluaattona.
Oikein hyvää joulua!