Pihtiputaan terveyskeskuksen taidenäyttelyssä nähdään kesä- ja heinäkuun ajan historian, filosofian ja yhteiskuntaopin lehtorin Antti Lappalaisen maalauksia. Hän on erityisen kiinnostunut maisemamaalauksesta.

— Yhdistelen teoksissani erilaisia luonnosta löytyviä yksityiskohtia. On mahdotonta paikantaa kartalle tiettyjä paikkoja, joita maalaukset esittävät, Lappalainen kertoo.

Alakoululaisesta asti maalannut Lappalainen piti lukion jälkeen taukoa taideharrastuksestaan, mutta Pihtiputaalla hän on jälleen innostunut taidepiirissä käymisestä.

Maalauksenopettaja Pekka Ojakangas kertoo Lappalaisella olevan omintakeinen tyyli ottaa maalaukseen mallia omista mielikuvistaan.

— Yleensä ihmisillä on aina jokin malli, jota he lähtevät jäljittelemään. Antilla taas on mielessään kuva, jota hän lähtee maalaamaan. Se on mielenkiintoista ja haastavaa — myös opettajalle. Ei voi sanoa, kuinka hyvin maalaus lopulta esittää alkuperäistä ajatusta, Ojakangas sanoo.

Lappalaisen tyyli on impressionistista ja romantisoivaa maisemamaalausta. Kaikenlainen taide kiinnostaa häntä ja uusia näkemyksiä löytyy aina uudelleen lukion taidehistorian kurssista, jota hän opettaa.

— Kaikesta taiteesta voi oppia jotakin. Itse ihailen Pekka Halosen ja Akseli Gallen-Kallelan maisematöitä. Myös ranskalainen barokin ajan taide kiehtoo.

Kesän ajan nähtävillä olevat työt ovat suurilta osin talvimaisemia, mikä luo mielenkiintoista kontrastia ulkona vallitsevaan vihreyteen.

— Talven maalaaminen on helpompaa. Se myös kiehtoo, sillä talvi on jotain hyvin suomalaista ja syvällä meissä jokaisessa.

Värimaailma ei kuitenkaan ole silkkaa valkoista.

— Harvoin lumi luonnossakaan on täysin valkeaa. Siihen täytyy sekoittaa monia eri värejä.

Vaikka Lappalainen on harrastanut taidetta nuoresta asti, hän ei kyllästy, sillä aina voi oppia jotakin uutta. Maalauksesta saa parantelemalla joka kerta onnistuneemman.

— Elinikä on ihan liian lyhyt maalaamisen oppimiseen, sekä opettaja että oppilas vakuuttavat.