Kaksi viikkoa on sopiva aika kesälomalle. Jos lorvailu menee sitä pidemmäksi, työpaikan salasanat tuppaavat unohtumaan.

Mitä pidempi vapaa, sitä enemmän aikaa kuluu loman loppumisen murehtimiseen. Muistan, että koulussa kesäloman lopun sureminen alkoi heinäkuun puolivälissä ja elokuu oli pilalla.

Miksi ehdotan jotain niin hassua, kuin lomien lyhentämistä?

Olen varma, että pelkään matkalaukussa lymyilevää lomastressiä. Pelkään, että loma menee pilalle, jos en ennätä ruskettua tarpeeksi, tuhlata lomarahoja ja kiertää lapsen kanssa kaikkia mummoloita ja muita huvipuistoja.

Tähän on lääkkeenä edellä mainittu kahden viikon lomaresepti. Sen aikana ei taatusti ennätä murehtia turhia, ja odotukset pysyvät vaatimattomina.

Kahden viikon lomaa parempi vaihtoehto on kolmen päivän loma. Haluaisin, että viikonloput olisivat aina kolmen päivän mittaisia.
Lomastressistä itkeminen on epäreilua niitä kohtaan, joilla ei ole palkalliseen lomaan oikeuttavaa työtä ja mahdollisuutta ostaa pihagrilliin filettä.

Talven ja kevään aikana olen tutustunut Pihtiputaalla sekä Kinnulassa työkeskuksen ja työllistymishankkeiden ihmisiin, jotka ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyämuusta yhteiskunnasta.Heille muutamankin tunnin päivittäinen työnteko on lomaa tasaisen tappavasta arjesta, joka voi pahimmillaan olla kotona yksin makaamista.Juhannuksena vien perheeni ruotsinlaivalle. Uskon, että kesäillassa saariston halki lipuva laiva on rauhallisuuden tyyssija. Eihän kukaan muu voi olla niin typerä, että menisi juhannuksena risteilylle.

Vakoilin etukäteen laivan viihdeohjelmaa. Yksi esiintyjistä on trubaduuri, jolla on Facebookissa viisi tykkääjää. Se lupaa, että suomalaiset ja suuret kansansuosikit ovat juhannuksena jossain aivan muualla.

Minulla on hyvä niksi kesästressin hoitoon. Lue tämä mahdoton vinkki tarkkaan ja anna suven yllättää.
Tee keskikesällä lumipalloja. Puuha onnistuu parhaiten pakastimessa. Löydät sieltä ehkä myös maukkaan jäätelön, joka sulattaa stressipatit.

Itse voisin päättää, että jätän grillaamisen syksymmälle. Suhtaudun hiiligrilliin niin intohimoisesti, että valmisteluun ja virittelyyn menee koko päivä. Stressi on kova ja pihvi jää sitkeäksi.

Jos mieleni tekee ulkona valmistettua ruokaa, voin mennä Koliman tai Heinäjoen äärelle nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Siellä kesä imaisee mukaansa.