Olen ollut aina suuri tietokilpailujen ystävä. Jo pikkuisena poikana suosikkiohjelmiani oli Pätkiksen ja Tenavatuokion ohella Kirsti Rautiaisen vetämä legendaarinen Tupla tai kuitti.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja voitti 16-vuotiaana Tuplan tai kuitin pääpotin, tuhat silloista markkaa. Hänen aiheensa ei ollut kovin suuri yllätys: kansainvälinen politiikka toisen maailmansodan jälkeen.

Yhtä legendaarinen oli Esko ”Kyllä” Kivikoski. Hän pani loistavasti kampoihin Naapurivisassa virolaiselle tietoniekalle Hardi Tiidukselle, joka pukinpartoineen muistutti kovasti Tintin seikkailuista tuttua professori Tuhatkaunoa.

Olinkin onneni kukkuloilla, kun kansakoulun neljännellä luokalla saimme opettajaksi Martti Natrin, joka rupesi pitämään kerran viikossa tietokilpailuja. En pärjännyt niissä ollenkaan hassummin.

Seuraan yhä mielelläni tietokilpailuja televisiosta, tai seuraisin, ellei osa mielenkiinnosta katoaisi ohjelmien typerien ennakkopuffien takia.

Ohjelmia mainostetaan muutenkin ihan liikaa. Mainoskatkoja on venytetty entisestään, kun puolet ajasta menee tulevien lähetysten puffaamiseen. Tiedän kyllä, että se johtuu ainakin osittain alueellisten mainosblokkien erilaisista pituuksista, mutta kuitenkin.

Ainakin tietokilpailujen mainostaminen pitäisi lopettaa, sillä puffeissa paljastuu liikaa oleellista tietoa, varsinkin Haluatko miljonääriksi -visailusta.

Kuudelle kilpailijalle esitetään ensin karsintatehtävä, jonka voittaja pääsee kisaamaan miljoonasta eurosta. Se on toki harhaanjohtavaa, sillä voittopotti on verollista tuloa, eikä kilpailijalle jää siitä käteen kuin noin puolet.

Alkukarsinnan seuraamisessa ei ole kuitenkaan yleensä mitään jännää, koska Nelosen neropatit ovat päättäneet näyttää jo viikolla, kuka pääsee istumaan pallille Jaajon viereen. Joskus puffin kysymyksistä on voinut jopa päätellä, kuinka pitkälle kilpailija on edennyt.

Samanlaista ilonpilaamista on harrastettu myös Nelosen toisessa tietokilpailussa Heikoimmassa lenkissä. Sen puffeissa on nähty tilanteita, jolloin jäljellä on ollut vain neljä kilpailijaa. Kiva sitten katsoa ohjelmaa, kun tietää jo etukäteen, että nuo lähtevät tyhjin käsin kotiin noiden pömpelien takaa.

Noin älyttömien puffien tekijöitä ei taida tietokilpailut paljon kiinnostaa, sillä muuten ei moista meininkiä voi käsittää.

Yhdyn myös erääseen pakinoitsijaan, joka valitti sitä, että ruutu jaetaan puoliksi ohjelman loppuhetkillä, koska toisella puolella pitää luetella loppuillan ohjelmia. Toisella puolella ohjelma vielä pyörii, mutta eihän siitä saa enää mitään selvää! Kuka näitä oikein keksii?