Ylen uutisankkurin Matti Röngän lausahdus huvitti tässä eräänä iltana, vaikka en tiedä, tarkoittiko hän sitä huvittavaksi. Rönkä pohjusti meteorologin sääennustusta toteamalla: ”Luvassa on lämmintä ja poutaista, siis varsin tyypillistä kesäsäätä.”
Ihan hyvin sanottu, oli se sitten vitsi tai ei. Se miksi sitä joutui pohtimaan, johtuu tietenkin siitä, että kummallisen moni pitää tyypillistä suomalaista kesäsäätä kylmänä ja sateisena. Ihan yhtä tyypillinen on kuitenkin myös tuo Röngän mainitsema.
Varsinkin juhannuksesta on piisannut loputtomiin vitsejä. Väittipä joku joskus jopa, että uutenavuotena oli lämpöisempää kuin juhannuksena. Voi olla, että saunassa olikin, jos se oli juhannuksena huonosti lämmitetty.
Kysehän on vain ihmisten huonosta muistista ja näköjään myös siitä, että ikävät jutut tuntuvat jurnuttavan mielessä paljon pitempään kuin hyvät asiat, ainakin jos säästä puhutaan.
Suomalaisia tuntuu risovan se, että neljä viidestä viime juhannuksesta on ollut koleanpuoleisia. Vain pari vuotta sitten päästiin helteille tai ainakin lähelle. Mutta sitä ennen Jyväskylän korkeudella lämpötila jäi 30 vuoden aikana selvästi alle 20 asteen vain viitenä juhannuksena.
Sinänsä kohtalon ivaa, että juhannuksen lämpötila romahti myös tänä kesänä, jolloin hellettä on muuten piisannut yllin kyllin.
Tilastot paljastavat muutenkin, että ”tyypillistä Suomen kesää” marisevat ovat kovin malttamattomia. Selvästi koleampia kesiä oli vain viime vuonna ja vuonna 2015, jolloin hellepäivät jäivät yhdeksääntoista.
Sen sijaan vuonna 2014 oli 50 hellepäivää, sitä edellisenä vuonna 52, vuonna 2010 57 ja vuonna 2006 peräti 61.
Pitää myös muistaa, että läheskään kaikki eivät pidä liian kuumasta, ja yletön paahde sekä kuivuus tekevät tuhojaan maataloudelle.
Vuoden 2010 ennätyksellinen kolmen viikon helleputki oli jo niin kauhea, että sen päätyttyä sai todella huokaista helpotuksesta. Trooppisina öinä ei pystynyt nukkumaan, vaikka ikkunat olivat auki, ja suihkussa piti käydä vähän väliä, vaikka ei olisi tehnyt mitään.
Hurjimmat helteet päättyivät aavemaisiin tunnelmiin, kun ikkunaluukkujen pauke syöksyvirtauksessa herätti keskellä yötä ja automatisoidut Pihtiputaan kirkonkellot sekosivat valtavan ukkosmyrskyn aiheuttamissa sähkökatkoksissa soitellen sekopäisiä säveliään. Saa nähdä, miten käy nyt.
Eikä se viime kesäkään niin kamala ollut. Ainakin minun valokuva-albumissani näyttää olevan yllättävän paljon kauniin suvisia kuvia läpi kesän.
