Suklaarasioiden ilmestymisestä kauppojen hyllyille voi päätellä, että jouluhan se sieltä tulla jolkottaa.

Toisen vinkin sain samasta asiasta, kun somessa joku esitteli kuvaa ensimmäisestä harjoituskinkustaan. Oli kuulemma maistunut.

Maaseudun asioista tavallisesti perillä oleva lähde Maaseudun Tulevaisuus, Mullikaksikin kutsuttu, kirjoitti viime viikolla, että sikatilojen määrän arvioidaan putoavan tänä vuonna kymmenen prosenttia. Viime vuonna pudotus oli 13 prosenttia. Aikaisemmasta en tiedä, mutta suunta on, että sianlihan tuotanto tippuu nopeammin kuin sen kulutus vähenee.

Miten tämä jouluun liittyy? Arvaattehan tuon. Sianlihan ahmiminen on jouluna huipussaan. Jos jokaiseen kotiin halutaan hyvältä maistuva viljapossun takajalka, syntyy epätasapainotilanne kysynnän ja tarjonnan suhteen.
Luotan tässä asiassa täysin MTK:n sikaverkoston ennustukseen, ettei enää vuoden päästä kaikkiin koteihin riitä kotimaista kinkkua.

Syynä on se, että viime vuodet suunnilleen tasoissa olleet sianlihan tuotanto- ja kulutusmäärät erkaantuvat toisistaan. Kulutuksen ennustetaan olevan ihan pian kymmenen miljoonaa kiloa suurempi kuin tuotanto.

Mikä neuvoksi, jotta hamstraukselta ja lopulta kinkkukatastrofilta vältytään. Varmimmin toimiva keino on nostaa sianlihan hintaa tavalla, että siitä ohjautuu nykyistä isompi siivu tuottajan pussiin, jolloin tilojen kannattavuus paranee ja lopettamisvauhti laantuu.

Yllä esitetty on ns. asiantuntijoiden neuvo.
Minä maallikkona esitän lisäksi, että ryhdymme syömään sianlihaa edes vähän useammin, mutta tuntuvasti pienemmissä erissä. Siitä hyötyy kansanterveys ja sikatilat saavat tasaisemman tulon.

Vaaralliseksi arvelen ainakin pitemmän päälle nykyistä yhtälöä, jossa perheet pienenevät, mutta kinkut suurenevat. Ähkyhän siitä seuraa.

Sika on kuulemma viisas eläin, simpanssin veroinen. Siis aika lähellä ihmistä. Tätä todistanee sekin, että sika oppii pelaamaan videopelejä.

Pidän porsaista yhtä paljon kuin muistakin eläimistä, mutta en oikein ymmärrä, miksi joku haluaa välttämättä valita kotieläimekseen sian.

Tiedän tapauksen, jossa perheeseen hankittiin söpö minipossu. Ihanuus karisi ja naapurisopu kärsi, kun pikkuporsas paisui 150-kiloiseksi arvostetun omakotialueen kummajaiseksi.

Noin länsirannikolla. Onneksi villitys ei ole levinnyt vielä tälle seudulle.