Jouluun on enää reilu kuukausi, eikä se ole jäänyt epäselväksi.

Kauppoihin ilmestyi joulusuklaat ja -kalenterit reippaasti jo lokakuun puolella, ja kun katson naapurustoani Jyväskylässä, on siellä killunut useampia toinen toistaan värikkäämpiä jouluvaloja jo hyvän tovin.

Jotkut varmasti sanoisivat, että kausivaloja ne vain ovat.

Varmasti osa onkin, mutta omaan silmääni esimerkiksi pistävän vihreät valot kuuluvat vain joulunaikaan.

Tai omasta mielestäni ne kuuluvat roskikseen. Mutta ei kaikki voikaan tykätä kaikesta.

Itselläni on periaate, että joululaulujen kuuntelemisen ja jouluvalojen laittamisen voi aloittaa ensimmäisenä adventtina. Muuten minusta tuntuu, että ainakin omalla kohdallani se joulutunnelman luominen menettää merkitystään.

Pari viikkoa sitten oli kyllä erittäin tiukka tilanne.

Jyväskylässä tuprutti lunta solkenaan, ja tuntui, että kävelin keskellä talven ihmemaata.

Tallustelin kuulokkeet korvilla, ja aloin kaivella Spotifysta joulusoittolistaani. Olin jo laittamassa sitä soimaan, kunnes annoin itselleni henkisen läpsyn poskelle ja ryhdistäydyin.

Jos olisin sille tielle lähtenyt, niin sille tielle olisin jäänyt.

Nyt olen tosin antanut itselleni pienen poikkeusluvan katsoa Vain elämää joulujaksot ja juoda hieman glögiä.

Vaikka yritän joulufiilistelyt jättä myöhemmälle, on pieni joulustressi alkanut hiipiä mieleeni.

Tajusin, etten ole hankkinut vielä yhtäkään joululahjaa.

Lisäksi olen jo hetken haaveillut pienestä joulukorttipajasta, kun viime vuonna askartelin kortteja ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden, ja niistä tuli jopa ihan hienojakin.

Kuitenkin tajusin, että Posti niitä tuskin perille toimittaa lakkojen myötä. Turha niitä on siis alkaa väkrätä.

Kaksipiippuinen juttu. Olisi kiva askarrella, mutta nyt ei ainakaan tarvitse siihen kuluttaa niin paljoa aikaa ja stressata jos piirretty kuusi näyttääkin enemmän männyltä.

Tuntuu vähän typerältä ottaa joulustressiä jo kuukautta ennen h-hetkeä.

Muistelisin, että paahasin samasta aiheesta jo viime vuonna, mutta kertaus on opintojen äiti.

Joulu on itselleni kaikkein tärkein juhla, sillä silloin saa viettää aikaa kaikkein rakkaimpien kanssa. Miksi siis ottaa siitä stressiä?

Jospa siis jättäisimme stressin ainakin vielä hetkeksi pois. Ehtii sitä hyvin stressata sitten myöhemminkin.