Äitienpäivä on perheille iloinen asia.

Keittiössä tuoksuu jonkun muun kuin perheen äidin keittämä kahvi, eikä äidin tarvitse edes raahautua sitä nauttimaan keittiönpöydän ääreen, vaan kahvi aamiaisherkkuineen tarjoillaan äidille sänkyyn lahjojen, lasten tekemien korttien ja onnentoivotusten kruunaamina.

Äitienpäivä osuu sopivasti muistuttamaan hallitusneuvottelijoita perhepolitiikan tärkeydestä. Tilastokeskuksen lukemat syntyvyyden kehityksestä ovat niin karuja, että niiden pitäisi herättää päättäjät.
Syntyvyyden tasoa kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa vuonna 2010 vielä 1,87. Mutta ei ole enää. Viime vuonna luku oli 1,49, maan historian matalin. Syntyvyys on laskenut kahdeksassa vuodessa 20 prosenttia. 2018 tulee olemaan kahdeksas peräkkäinen vuosi Suomessa, kun syntyvyys laskee.

Jos kehitys jatkuu nykyisenä, alle 15-vuotiaiden määrä putoaa vuoteen 2050 mennessä alle 700 000 nuoren. Viimeksi meillä on ollut alle 15-vuotiaita näin vähän 1870-luvun lopulla, jolloin maan väkiluku oli alle kaksi miljoonaa. Kehityksen vakavuutta kuvastaa se, että vielä 1970-luvulla alle 15-vuotiaita oli miljoona.

Olisikohan perhepolitiikkaan syytä paneutua muutoinkin kuin juhlapuheita väsätessä?