Olemme tottuneet tv:n välityksellä näkemään hollywoodin Oscar-gaalan tapahtumat, joissa filmitähdet saapuvat loistoautoilla tapahtumaan, punaisen maton, jota pitkin he kävelevät salamavalojen räpseessä antaen medialle kommentteja hyvin pinnallisesti unohtamatta omaa erinomaisuuttaan.
Brysselissä tämä on apinoitu 100-prosenttisesti.
Se minua kummastuttaa. He ovat menossa töihin. Mitä varten he ovat palkattu?
Tämä kaikki on teatteria jolla pyritään luomaan uskottavuutta kaikkeen siihen mikä ei ole realistisesti mahdollista.
Suomea hivutetaan lähemmäs liittovaltiota, johon Suomen päättäjät toteavat ”pitäähän meidän olla pimeyden ytimessä”. Suomella on edustaja, ilman vaalia valittu, jonka tehtävä olisi valvoa Suomen etuja. Hänen käyttäytymisensä on luokkaa ”oletko valmis hyppäämään katolta, niin hän nyökyttää päätään jo ennakkoon”.
Kun katson televisiosta Brysselin parkettien ukkoja ja akkoja, tulee väkisinkin mieleen että näillä on vain yksi jumala, raha se pitää olla heillä. Niillä parketeilla ei tunneta solidaarisuutta vaan ketkä saadaan maksumiehiksi tuntematta itse mitään tuskaa.
Kinnula pitää uskollisesti huolta Kinnulan itsenäisyydestä, mutta unohdetaanko koko Suomen itsenäisyys? Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Sampo Laitala