Kinnulassa koulutetaan vielä tämän kevään aikana vapaaehtoisia ystäväpalveluun. Henki marraskuussa perustetun vanhus- ja vammaisneuvoston koolle kutsumassa ystäväpalvelun ideapalaverissa oli se, että yhdistykset ja yksittäiset henkilöt haluavat tuoda sisältöä yksin asuvien ikäihmisten arkeen ilman että kunnan tarvitsee tukea toimintaa rahallisesti.

Pihtiputaalla vajaa vuosi sitten eläkeläisjärjestöistä muodostettu vanhusneuvosto polkaisi toimintansa käyntiin viestittämällä kunnalle, että kirkonkylälle tarvitaan vanhemmalle väelle järkevästi suunniteltuja ja varustettuja vuokra- ja omistusasuntoja, joissa asuminen onnistuu pitkään kevein tukitoimin.

Wiitaunionin alueella rohkaistaan laitoshoidossa asuvien vanhusten omaisia, mutta myös järjestöjä ja yksittäisiä kuntalaisia, ulkoiluttamaan vanhuksia. Perusturvalautakunta linjasi samalla, mitä ulkoileminen on ja kuinka usein ulos pitää päästä. Jos asukas haluaa, hänen on päästävä haukkaamaan happea vähintään kerran viikossa. Ulkoiluksi ei lasketa sitä, että vanhus tuikataan pyörätuolissa värjöttelemään puoleksi tunniksi parvekkeelle tai terassille.

Kunnat ovat heränneet pakon edessä tilanteeseen, jossa vanhusväestön tarpeisiin on asennoiduttava vakavasti. Ikärakenne on muuttumassa niin vanhuspainotteiseksi, että vanhuuteen varautumisesta on tulossa yksi kuntien tärkeimmistä tehtävistä.

Varautumista ei voi jättää pelkästään kuntien vastuulle. Kodeissa pakataan eväitä terveempään ja pitempään vanhuuteen jokaisessa elämänvaiheessa, lapsuudessa, teini-iässä ja aikuisuudessa. On lohdullista tietää, että vielä ikääntyneenä rillu- ja löhöilyvuosia viettäneen kunto kohenee elämäntapojen muutoksilla, kuten ruokalautasta keventämällä ja edes vähäisellä liikunnan lisäämisellä.

Ikääntyneiden ääni alkoi kuulua paremmin uuden vanhuspalvelulain tultua voimaan. Vanhusten palveluja on parannettava. Vessassa käynti kolmesti viikossa ei täytä lain kirjainta.