Alkusyksyinen keskiviikkoilta. Aurinko vielä taivaalla, ilmassa syksyn raikkaus, kuulaus.

Pihtiputaan kirkko. Käsidesiä eteisessä, joka toinen penkki pois käytöstä.

Laulu. Kuoron yhteen soivat äänet, ihmiset oikeasti läsnä.

Pitkästä aikaa hunajaa korville.

Istun kirkonpenkissä, vain yksi tuttu nainen samassa rivissä.

Minulla kyyneleet poskilla, niin meni tunteisiin laulu, sävelet, sanat, soittimet.

Kiitos Kylien Kuoro ja Helena Lehmuskero. Kiitos tästä tuokiosta, sai hetkeksi unohtaa tämän sairaan maailman.

Syysleimu