Juha Turpeisen työhuoneessa on Pekka Arkilahden maalaama taulu Mäenpään riihestä. Mäenpää oli entisen Pihtiputaan Lähivakuutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan Onni Tiaisen kotitila.

Juha Turpeisella ei ehtinyt tulla ihan täyteen viittäkymmentä vuotta työelämässä. Hän aloitti 15-vuotiaana jakamalla postia Pihtiputaan keskustassa ja jää nyt eläkkeelle LähiTapiola Keski-Suomen maatila-asiantuntijana.

Juha Turpeinen on työskennellyt vakuutusalalla 23 vuotta, joista viimeiset neljä vuotta maatila-asiantuntijana. Hän on viihtynyt hyvin työssä, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Turpeinen on tehnyt 180 tilakäyntiä vuodessa alueella, joka kattaa koko pohjoisen Keski-Suomen Saarijärvelle ja Äänekoskelle asti. Hän on nähnyt maatilojen aseman heikentyneen jopa katastrofaalisesti viime vuoden jälkeen. 

– Polttoaineen ja koneiden hinnat ovat nousseet, lannoitteiden hinnat kaksi ja puolikertaistuneet ja tuottajahinnat tippuneet. En tiedä, miten siinä käy, jos asialle ei tehdä mitään. Kaikki muut käärivät voittoja, mutta tuottajat kärsivät.

– Maatiloilla pannaan kaikki investointihanat kiinni. Monet ovat jopa sanoneet, että he eivät ole tilanneet lannoitteita. Lihakarjakasvattamoilla on sanottu, että kasvatetaan pitempään eikä panna viljalle. Tuntuu aika hurjalle.

Huoltovarmuus huolestuttaa Juha Turpeista.

– Suomi on ainoita maita, jossa viljaa ei jouduteta torjunta-aineilla eikä karjalle syötetä varulta antibiootteja ja hormoneja. Meidän ruokamme on niin puhdasta, että kyllä meidän pitäisi arvostaa sitä.

– Olisin itse valmis maksamaan ruoasta vähän enemmän, jos siitä menisi tuottajille vähän isompi siivu. Tuottajan päässä puhutaan kuitenkin muutamista kymmenistä senteistä.

Turpeinen muistuttaa, että sama keskustelunaihe on ollut esillä vuodesta 2014, kun Venäjä-pakotteet alkoivat.

– Huolenpitokäynnillä tarkastetaan tilan liikevaihto, mikä on keskeytysvakuutuksen perusteena, ja siihen asti sai aina nostaa liikevaihtoa, mutta nyt se on pysynyt samana ja viime vuonna jopa laski, kun kaikki tuotannon tekijöiden hinnat nousevat.

Maatila-asiantuntija tekee turvallisuuskierroksen kerran vuodessa isoimmilla tiloilla ja parin vuoden välein vähän pienemmillä.

Tilakäynnillä katsotaan vakuutukset ajan tasalle sekä tarkistetaan esimerkiksi jauhesammuttimet, vikavirtasuojat, farmisäiliöt ja onko tuotantorakennuksissa palokatkot. Pihtiputaalla tuli pääsi neljä vuotta sitten leviämään navetan yläpohjaan.

Juha Turpeinen korostaa, että maatila-asiantuntijat ovat saaneet paljon vahinkoja vähenemään turvallisuuskierroksilla.

– Emme ole mitään EU-tarkastajia eikä palotarkastajia, vaan annamme ohjeita, miten riskejä voi saada pienemmäksi.

Juha Turpeinen aloitti metsäalalla. Hän opiskeli Ähtärissä Tuomarniemen metsäopistossa ja meni vuonna 1981 töihin Tehdaspuulle Pielavedelle. Puolen vuoden jälkeen avautui paikka Metsäliitolla Pihtiputaalla, jossa meni pari vuotta ja sen jälkeen Metsäkeskuksessa viisitoista vuotta. 

Vakuutusalalle Juha Turpeisen löysi Pihtiputaan Lähivakuutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Tapani Jaakkola.

– Hän marssi Metsäkeskuksen toimistolle ja kertoi, että heillä on ollut kokous, että lähdetkö toimitusjohtajaksi. Tapani oli myös metsänhoitoyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja hän oli päässyt tutustumaan minuun vuosien varrella.

– Metsäkeskuksessa oli päämetsänhoitaja silloin sitä mieltä, että väkeä pois, ja meiltä lähti silloin kaksi yhtä aikaa. Siellä oli sellainen henki, ja siitä oli hyvä hypätä sivuun.

Vakuutusala ei ollut käynyt Juha Turpeisella koskaan mielessä.

– Kyllä siinä opettelemista oli. Luin yöaikaan ohjeita ja määräyksiä ja menin joskus kolmen-neljän aikaan nukkumaan. Ensimmäinen vuosi oli semmoista, kun oli paljon kurssejakin, mutta aika hyvin pääsin perille siitä, mihin maksut ja riskit perustuvat.

– Kiinnostava alahan se oli ja täällä riitti haastetta, kun lähivakuutusyhdistyksellä ei ollut oikein uskottavuutta. Kun soitin, että pääsisinkö tarjoamaan vakuutusta, minulle sanottiin, että se on semmoinen hevosmiesten vakuutusyhdistys, että ei ne mitään korvaa.

– En ollut sitä niin seurannut, enkä rupea sitä ruotimaan, mutta meidän piti ruveta hankkimaan uskottavuutta ja hoidella korvaukset oikein viimeisen päälle kunnolla.

– Se kelkka kääntyi siitä. Pidettiin hallituksen kokouksia ja pohdittiin uskottavuutta ja koko ajan etsittiin myös parempaa toimistoa, kun oltiin tuolla aika röttelössä.

Turpeinen oli jo houkutellut Metsäkolmion toimitusjohtajaa Keijo Mikkosta ostamaan kimpassa säästöpankin huoneiston. Kiinteistösijoitusyhtiö Kapiteeli oli saanut määräyksen, että rakennuksesta pitää luopua hinnalla millä hyvänsä, joten Mikkonen päätyi lopulta ostoksille.

– Keijo soitti minulle, että ostatko osan siitä. Hinta ei ollut paha. Sen jälkeen alkoi kauppa käymään. Ihmisiä kiinnosti siisti toimisto ja ulko-ovi rupesi käymään.

Pihtiputaalaiset alkoivat tuntea kotipitäjän vakuutusyhdistyksen omakseen.

– Asiakkaat pysyivät ja uusia tuli. Ehdimme kolminkertaistaa maksutulon kahdessatoista vuodessa. Kun minut valittiin toimitusjohtajaksi, he sanoivat, että otetaan sinut hommiin, jos hyväksyt viidentoista prosentin kasvutavoitteen. Enhän minä sitä tiennyt, vaan sanoin ookoo.

– Vakuutusalalla kasvu on yleensä prosentti tai kaksi, alle viisi joka tapauksessa. En päässyt ihan siihen viiteentoista, mutta monta vuotta paukutettiin kahtatoista tai kolmeatoista prosenttia.

Omalla vakuutusyhdistyksellä ei ollut kuitenkin lopulta mahdollisuuksia selvitä. EU:sta alkoi tulla niin tiukkoja määräyksiä, että itsenäisyydestä oli luovuttava.

Pihtiputaan yhdistys muodosti Sisä-Suomen yhdistyksen kanssa Lähivakuutusyhdistys Järvi-Suomen vuonna 2011. Se ehti toimia vain vuoden, kun tuli ilmoitus Lähivakuutuksen ja Tapiolan yhdistymisestä.

Juha Turpeisesta tuli ensin LähiTapiolan aluejohtaja ja sitten myyntijohtaja. Työpaikka säilyi Pihtiputaalla.

– En viitsinyt hakea Jyväskylään, kun olin juuri rakentanut talon. Jos esi-isäni on tullut tänne vuonna 1563, niin minä en lähde täältä pois, Juha Turpeinen naurahtaa.

Eläkepäivillä Juha Turpeisella riittää touhua. Neljä lastenlasta pitävät mielen virkeänä ja puolen vuoden ikäisestä karhukoiranpennusta pitäisi saada syksyksi hirvikoira. Päivät täyttyvät myös kalastuksesta, hiihdosta ja suunnistuksesta.

– Ei minulle tekemisen puutetta tule, ja jos tulee, niin sitten perustan pienen yrityksen. Lähden raivaussahan kanssa kävelemään kuntoilumielessä. Ahon Hannun kanssa juttelin, että tila-arvioiden tekijöistä on hirveä puutetta. Tein sitä hommaa viisitoista vuotta Metsäkeskuksen aikaan. 

Juha Turpeisen työtä LähiTapiolan maatila-asiantuntijana jatkaa saarijärveläinen Olli Kauppinen. Puhelinnumero 040 745 1011 säilyy samana.