Seppo Pekkarinen, Niina Jauhiainen ja Kirsti Ahola esittivät Kumaha-foorumissa muun muassa ”Kesämuistoja”-valssin, joka on aitoa kinnulalaista kulttuuriperintöä. Säveltäjä on Paavo Pekkarinen ja sanoittaja Arvo E. Kinnunen.

Kinnula voi ylpeillä poikkeuksellisen rikkaalla tarinakerronnan perinteellä, jota höystetään ihmisille annettavilla költti- eli liikanimillä. Huolenaiheena on se, kuinka kinnulalaisten velmut jutut saataisiin tallennettua tuleville sukupolville.

Tarinaperinne nousi päällimmäisenä esille, kun Kinnulassa järjestettiin Keski-Pohjanmaan Kulttuurimaakunta-hankkeen eli Kumahan kuntalaisfoorumi. Kinnula on päässyt hankkeeseen mukaan Keski-Pohjanmaan liiton osajäsenkuntana.

Tarinoihin päästiin kiinni jo Marja Lehtosen avauspuheenvuorossa. Lehtonen tuli Kinnulaan koulutoimenjohtajaksi vuonna 1988 ja ajatteli vain käväisevänsä paikkakunnalla. Käynti venähti ja nyt hän on kunnansihteeri, kansalaisopiston rehtori ja hetken aikaa vielä myös vt. kunnanjohtaja.

– Jokin ihmeellinen henki koukutti ja pakotti jäämään. En ole törmännyt missään muualla samanlaiseen tarinalliseen perinteeseen. Se on hurttia, mutta lämmintä huumoria, joka ei satuta ketään. Siitä kumpuaa myös kaikki tekeminen kinnulalaisen kultturin aloilla, Lehtonen sanoi.

Marja Lehtonen sai heti nähdä, mistä puusta kinnulalaiset oli veistetty. Yhteisöllisyys ja tiedonhaluisuus positiivisessa mielessä ihastuttivat häntä. Omaa kotia oli alettu vasta touhuta Hiilingille, kun naapuri tuli jo kyselemään, milloin voisi tulla valutalkoisiin.

Marja Lehtonen naurahti, että häntä saatetaan vieläkin välillä testata kinnulalaisella huumorilla ja kokeilla ”milloin se Lehtonen älyää”.

Költtinimet ovat olennainen osa ystävällistä leukailua. Kumaha-foorumissa laulanut Seppo Pekkarinen muisteli, kuinka hänestä tuli Munamutkan Seppo.

Keskustiellä kauppaa pitänyt Elma Tuikkanen oli ajamassa munalastia kanalastaan, kun hän lipsautti autonsa ojaan juuri, kun Pekkariset olivat tekemässä sokkelia uuteen taloonsa. Se mutka sai heti uuden nimen ja yltä päältä kananmunasotkuun tahriintuneesta Elmasta tuli Muna-Elma.

Mutta elävätkö verrattomat tarinat enää sukupolvelta toiselle? Marja Hakkarainen toivoi, että joku kokoaisi yhteen kinnulalaista tarinaperinnettä, költtinimiä, kaskuja, sanontoja ja myös yllättävän runsasta videomateriaalia, jota Arja Rekonen on alkanut jakaa YouTubeen.

Marja Hakkarainen joutui kuitenkin myöntämään, ettei Kinnulasta löydy koulutettua väkeä eikä muitakaan voimavaroja sellaiseen urakkaan. Ilpo Leppänen harmitteli sitä, ettei enää ole elossakaan kovin monta ihmistä, joilta vanhoja tarinoita voisi kerätä.