Kinnulan kunnanvaltuusto joutui eilen illalla kovan paikan eteen, kun sen piti päättää kunnanjohtaja Juha Urpilaisen erottamisesta. Tätä kirjoitettaessa ei ollut vielä tiedossa, antoiko valtuusto Urpilaiselle lähtöpassit vai päädyttiinkö sittenkin siihen, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita.

Koko kunnanjohtajajupakka on huonoa mainosta Kinnulalle. Jos ovat kinnulalaiset moittineet maan hallitusta siitä, että turhat kuntauudistusselvitykset vievät kunnan virkamiesten kallista aikaa kuntalaisten kannalta tärkeämmiltä asioilta, nyt pitäjän omat poliitikot ovat tehneet sen itse.

Kinnulan kunnan talous on luisunut viime aikoina pahaan alamäkeen ja “seitsemän lihavaa vuotta” ylijäämäisine budjetteineen on kaunis muisto vain. Vaikka hallitus onkin vakuuttanut, ettei pakkoliitoksia tule ainakaan maaseutualueille, pienissä kunnissa kannattaisi käyttää kaikki liikenevä energia kunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseen eikä nurkkakuntaiseen nahisteluun.

Ulkopuolisen on vaikeaa pysyä kärryillä siinä, mikä on totta ja mikä ei kunnanjohtajan erottamiseen liittyvässä sopassa. Se on kuitenkin käynyt selväksi, että kaikkien naamat eivät miellytä kaikkia, mikä näkyy muutenkin ikävästi Kinnulan politiikassa. Osa valtuutetuista ja hallituksen jäsenistä liputtaa vahvasti Urpilaisen puolesta, kun taas toisille näyttää olevan mahdotonta työskennellä hänen kanssaan. Kinnulassa kaikki tuntevat toisensa. Hyvänä päivänä se on vahvuus, mutta huonona päivänä kirous.

Jos Juha Urpilainen sai eilen potkut, hän on sanonut vievänsä asian hallinto-oikeuteen. Jupakka voi kestää kolme vuotta. Jos Urpilainen voittaa jutun, se käy kunnalle kalliiksi. Rahaa uppoaa oikeudenkäyntikuluihin ja kunnanjohtajan palkan maksuun, vaikka hän ei ole ollutkaan töissä. Urpilainen on itse ladellut asetelmasta synkkiä ennustuksia:

“Ystävyyssuhteet rikkoontuvat, suvut riitaantuvat. Kinnulan puolueet repeävät ja Kinnulan imago saa niin pahan repeämän, että siitä ei Kinnula enää nouse.”