Kinnulaan on tullut vuosien saatossa runsaasti äitienpäivänä jaettavia kunniamerkkejä, etenkin kun ottaa huomioon pitäjän pienen koon. Tänä vuonna merkkejä oli jopa kaksi. Toisen sai kinnulalainen perhehoitaja ja maatalousyrittäjä Ritva Pekkarinen ja toisen Kinnulasta kotoisin oleva työterveyslääkäri Hellin Torkki, omaa sukua Toikkanen, joka asuu Jyväskylässä.

Tasavallan Presidentin myöntämät Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalit kultaristein jaettiin äitienpäivänä Säätytalolla Helsingissä 34 äidille tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana.

Niemenkylällä Hietalan tilaa viljelleet Ritva ja Raimo Pekkarinen ovat kasvattaneet neljä omaa lasta ja kuusi sijaislasta. Lastenhoito tuli Ritva Pekkariselle tutuksi jo kotona kivijärveläisessä maanviljelijäperheessä.

— Sieltä tuli se vastuun kantaminen pienemmistä. Meitä oli viisi lasta ja minä olin vanhin. Entisaikaan lasten kuului tehdä työtä. Naurattaa vieläkin, kun piti keritä keittää perunat ja tehdä läskisoosia ennen kuin lähdin kansakouluun, kun äiti oli navetassa ja isä omissa hommissaan. Monesti myöhästyin koulusta.

Ritva Pekkarinen hymyilee, että ei taitaisi lapsilta enää onnistua aamutyöt siihen malliin. Pekkariset ovat aina opettaneet lapsiaan arvostamaan työtä. Siitä on antanut tunnustuksen myös Hietalassa sijaislapsena ollut Jenni Korhonen.

Hän on kirjoittanut Kinnulan vuosistaan avoimesti kirjassa ja kertonut muun muassa, että jos hän olisi sosiaalityöntekijä, hän panisi lapset maanviljelysperheeseen, jotta he osaisivat tehdä töitä.

Jenni Korhonen kertoi oppineensa arvostamaan myös Pekkaristen asettamia rajoja, vaikka sillä hetkellä kiukutti kovasti, kun riidan jälkeen sytytetty tupakka tempaistiin häneltä pois.

Ritva Pekkarinen sanoo, että samalla lailla he kasvattavat sijaislapsia kuin omiaankin. Rajat pitää asettaa, mutta samalla lapsille on annettava mahdollisuuksia.

— Pitää luottaa ja arvostaa ja aidosti rakastaa heitä. Lapsihan huomaa, jos teeskentelee. Tietysti aina on jotakin, eikä kaikki aina onnistu, mutta se tuntuu hyvältä, kun loppujen lopuksi kaikki menee hyvin.