Ennen maaseudulla oli monen alan ammattilaisia. Nämä käytännössä työnsä oppineet henki-löt eivät olleet käyneet ammattikouluja ammat-tikorkeakoulusta puhu-mattakaan.

Monet heistä olivat käyneet muutaman viikon kiertokoulua tai olleet ”oppipoikana”, mutta siitä huolimatta he olivat alansa asiantuntijoita. Heidän palveluitaan käytettiin aina tarvittaessa eivätkä he lisänneet alvia työpalkkaansa.

Jos talossa tarvittiin kätilöä, haettiin kylällä tunnettu lapsenpäästäjä hätiin, joka ammattilaisen ottein hoiteli tilanteen. Harvoin sattui tilanteita, että lapsi olisi kuollut synnytykseen. Eihän silloin ollut ultrasta tietoakaan, mutta niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.

Kun kuppari tuli sarvipussinsa kanssa taloon, lämmitettiin sauna ja sanottiin hänen laskevan pahan veren pois henkilöltä, joka valitti jotain kipua. En tiedä auttoiko se kuppaus hammassärkyyn, mutta kaikkiin muihin vaivoihin siitä tuntui olevan apua.

Eläimen sairastuttua tai esimerkiksi jos lehmän poikimisessa oli ongelmia, poikimahalvaus tai utaretulehdus, taikka vasikka väärinpäin, oli myös eläinten sairauksiin perehtynyt henkilö joka haettiin apuun. Usein tämä henkilö pelasti eläimen tai antoi ainakin ensiavun ennen lääkärin tuloa.

Lisäksi oli kaikkia muita ammatinharjoittajia, joiden työt on nyt ulkoistettu jopa Kiinaan asti. Esimerkiksi kylällä oli ompelija, joka kaikkien muiden kotinsa töiden lisäksi ompeli kyläläisille vaatteita.

Sepällä riitti töitä, kun kaikki taloissa tarvittavat maatalouteen liittyvät työkalut tehtiin suureksi osaksi sepän pajassa. Seppä oli usein myös se henkilö, joka kävi taloissa kengittämässä hevoset.

Hiljattain luin jostakin lehdestä, että lampaan keritsijät tuodaan Suomeen Uudesta-Seelannista, kun täältä ei löydy keritsijöitä. Ennen joka talon emäntä osasi lampaansa keritä, kartata ja vielä sen langoiksi kehrätä.

Kotikylälläni kävi kiertävä tinuri, joka tinasi talojen kupariset kahvipannut, keittoastiat ja muutkin putket. Tämä tinuri saattoi viipyä talossa yön yli. Reissullaan hän kävi kylän jokaisessa talossa, joten hän saattoi viipyä kylällä parikin viikkoa.

Uuden kodin tulisijojen muuraamiseen tarvittiin hyvää muuraria, ettei savu olisi mennyt ulos samasta reiästä muurarin kanssa. Ilman ”savukaisia” näin olisi saattanut käydä.

Maaseutu on muuttunut ja ihmiset sen mukana. Luulenpa, että ennen maaseudulla lehmätkin olivat onnellisia, koska ne saivat käyskennellä kesän ulkona ja tulivat luomumenetelmällä kantaviksi.

Toini Hämäläinen