Pyhäinpäivän aikaan hautausmaat loistivat kuolleiden omaisten haudoille tuoduista kynttilöistä. On hieno asia, että muistetaan poisnukkuneita.

Mutta miten on vielä elävien omien vanhempien laita? Monille vanhemmille päivät ovat pitkiä ilman minkäänlaisia yhteydenottoja tai avunsaantia.

Monet sanovat, etteivät omat lapset ehdi soittaa tai käydä, kun he ovat niin kiireisiä ja heillä on oma elämä. Kuitenkin vanhemmat ovat antaneet rakkauttaan ja huolenpitoaan kaikille lapsille tasapuolisesti.

Itse yritän auttaa iäkkäitä vanhempia niin usein kuin pystyn. Olen kiitollinen aikoinaan saamastani avusta ja huolenpidosta. Vanhemmat taas ovat kiitollisia pienestäkin yhteydenpidosta tai avusta. Toivon heidän puolestaan, että toisetkin omaiset tarjoaisivat itse apuaan ja pitäisivät enemmän yhteyttä.

Vanhempien kanssa oleminen on monella tapaa palkitsevaa. Heiltä saa tietoa juuristaan, oppii jopa vanhoja työtapoja ja tuntee olevansa tärkeä osa sukupolvien muodostamaa ketjua,

Kunnioitetaan ja arvostetaan omien vanhempien ja muidenkin ikäihmisten elämänkokemusta ja sitkeyttä antamalla apuamme silloin, kun he vielä elävät.

Yksi lapsista