Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa ei selviä, kuka huutaa hädissään neuvostojoukkojen hyökätessä ”Ne jyrää meitin!”

Eipä se olekaan tässä tarinassa pääasia. Jostain syystä päähäni putkahti tuo Väinö Linnan kirjaama huudahdus, kun lueskelin Kinnulan kunnanvaltuuston viime viikkoista esityslistaa.

Listan varsinaisista asioista seitsemän ensimmäistä koski Hämeenlinnan hallinto-oikeuden lausuntopyyntöjä kunnallisvalitusten vuoksi, selvityspyyntöjä kunnanhallituksen ja tarkastuslautakunnan toiminnasta sekä kahta kunnanhallituksen kokousta koskevaa oikaisuvaatimusta.

Esityslista sisälsi myös keskustelua aiheuttaneen hallinto-oikeuden ratkaisun, jolla kumottiin valtuuston vuoden takainen päätös erottaa kunnanjohtaja Juha Urpilainen. Kokousmenettely oli laiton, koska päätöksentekoon osallistui henkilö, jota ei ollut valittu varavaltuutetuksi.

Tilanteen hankaluutta kuvaa osuvasti se, että asialistan loppuosan muodostivat luettelot viranhaltijoiden päätöksistä ja kuntaan lähetetyistä pöytäkirjoista ja kirjeistä.

Erotettamisestaan katkeroitunut Juha Urpilainen on ottanut käyttöön järeät aseet Kinnulan päätöksenteon hankaloittamiseksi. Asialistasta voi vetää suoraan johtopäätöksen, että Urpilaisen tykitys työllistää kuntaa ja estää normaalin kehittämistyön.

Urpilainen on vakuuttanut koko ajan erottamisensa jälkeen palaavansa vielä Kinnulan kunnanjohtajaksi.

En ole valmis lyömään sen puolesta kovin isoa vetoa. Veikkaan, että oikeuden hylkäämä pykälä valmistellaan kaikessa rauhassa uudelleen ja valtuusto nuijii erottamisen aikanaan pöytään.

Miksi? No siksi, että ideoita pursuavana ja aikaansaavana henkilönä tunnetun Urpilaisen sapelinkalistelu ei ole lisännyt hänen kannatustaan valtuutettujen joukossa tai kuntalaisten keskuudessa. Jatkuviin hyökkäyksiin on väsytty.

Puheet paluusta tuntuvat oudoilta senkin vuoksi, että Urpilainen on pistänyt nimensä erosopimukseen, jonka perusteella hänelle maksettiin tuntuva rahakorvaus.
Samalla osapuolet lupasivat lopettaa vihollisuudet, vetää valitukset pois ja käyttäytyä ihmisiksi. Jotkut epäilivät tuolloin, ettei kädenvääntö ole vielä tällä ohi. Mutta tuskin hekään kuvittelivat, että tilanne ryöstäytyy käsistä näin täysin.

Sodan kokeneet viljelivät lausahduksia, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan, tai että menneisyyden juoksuhaudoista on päästävä ylös nopeasti. Joku taisi tuumata niinkin, että sota on helppo aloittaa, mutta äärimmäisen vaikea lopettaa.