Koronahässäkässä kamppailemme sodanjälkeisen historian pahimmassa kriisissä.

Onneksi pohjoinen Keski-Suomi on vielä säästynyt pahimmilta vaurioilta. Oletettavaa kuitenkin on, että saamme ennen pitkää koronan vieraaksemme, hyväksymme sitä tai emme. Tähän on jokaisen syytä varautua. Käsiä pesemällä ja kokoontumisia välttämällä pääsemme jo pitkälle. 

Vastaava tilanne lähestyi meitä vuosikymmen sitten. Lintuinfluenssa uhkasi levitä pandemiaksi. Onneksi niin ei käynyt. 

Lintuinfluenssaan varauduttiin ainakin Kinnulassa vuosikymmen sitten varsin hyvin. Terveyskeskukselle ja palolaitokselle hankittiin kumisaappaita, hanskoja, haalareita, kasvomaskeja ja muita suojavälineitä riittävästi. Tilanteen varalle myös harjoiteltiin. 

Asialle naureskeltiin ja hankinnoista tehtiin tarkastuspyyntöjä kunnan rahojen haaskauksesta. Uusien tuulien puhaltaessa varautumista ei enää nähty tarpeellisena. Hankittua suojainvälineistöä käytetiin myöhemmin moniin tarkoituksiin. 

Katsottiin tarkoituksenmukaiseksi olla hankkimatta uutta suojavälineistöä käytettyjen tilalle. Onneksi varastoa on vielä sen verran jäljellä, että pieni käsivarasto on nyt käytettävissä koronaviruksen ehkäisyssä. Kaikkea ei keretty tuhota. Puutetta asiallisista varusteista kuitenkin on. Erityisesti hoitohenkilökunnalta sellaisia vielä puuttuu. Asiaan on puututtu ripeästi. Toivotaan, että asia korjaantuu uusien suojavälinetilauksien ansiosta pikaisesti.

Kinnulaan laadittiin vuosien 2010 – 2011 aikana ajantasainen varautumissuunnitelma liitteineen ja nimettiin henkilöt toimintaryhmiin. Tilanteita myös harjoiteltiin useasti. Johtavat luottamushenkilöt osallistuivat aktiivisesti harjoituksiin olemalla seuraajina todentuntuisissa harjoituksissa. 

Muutoksen myllerryksessä varautumissuunnitelma laitettiin hyllylle pölyttymään tarpeettomana. Vuoden 2015 aikana valtuustossa asiasta kyseltiin. Vastauksen mukaan varautumissuunnitelma oli ”valmistelussa”.  Valmisteluaika venähti kuitenkin pitkäksi. 

Pandemian lähestyessä alkutalvesta 2020 valmiussuunnitelmaa kyseltiin jälleen. Ilmeni, että edelleen yksi kunnan tärkeimmistä papereista (valmiussuunnitelma) liitteineen oli edelleen ”valmistelussa” ja päivittämättä. 

Suunnitelman tekemistä edelleen vastustettiin ja nähtiin, että ongelma ratkeaa ohittamalla kunnanhallitus ja valtuusto päätösvaltaa keskittämällä. Vasta vetoamalla valmiuslakiin ja kunnan valmiussuunnitelman pakollisuuteen asia saatiin etenemään. Valmiussuunnitelma edennee seuraavaan valtuustoon. Seuraava vaihe valmiussuunnitelman laatimisessa on toimintayksiköitten muodostamisessa. Tämä vaihe vaatii vielä ponnisteluja.

Tämän pahuuden pandemian keskellä on jotain hyvääkin. Kinnulan kunnan henkilöstö ja luottamushenkilöt on opetettu vuosikymmen sitten käyttämään nettiä että tietokoneita tehokkaasti. 

Kinnulassa on tehokas ja laaja kunnallinen laajakaistaverkko. Kunnan kaikki kokoukset järjestetään tällä hetkellä teams-yhteyden avulla etänä. Tämä on varmaankin ainutlaatuista Suomessa ja säästää etenkin matkakustannuksissa sievoisen summan. 

Kunnantoimistolla työskentelevä henkilöstö työskentelee pandemian aikana pääosin kotona etäyhteyden avulla. Näissä asioissa kuntaorganisaatio on toiminut määrätietoisesti ja tehokkaasti. Säästetään siivouksissa ja sähkössä. 

Viime vuonna esittämäni ajatus kunnantalottomasta kunnasta on entistä lähempänä toteutumistaan. Säästöpotentiaali on tässä asiassa suuri. 

Ymmärtääkseni myös henkilöstö on ottanut etätyöskentelyn hyvin vastaan. Tämän vuoksi Kinnulan hyväksi todettua kunnallista laajakaistaverkkoa tulee pikaisesti laajentaa. 

Vastustajia verkon laajentamisella on kunnan päätöksentekijöissä riittävästi. Asiaa on kunnan hallinnossa torpedoitu kaikilla mahdollisilla keinoilla kolmen viime vuoden aikana. 

Asia on edennyt lopultakin valtuustoon ja sieltä on saatu positiivinen rahoituspäätös. 

Pallo on nyt vuorostaan teknisellä lautakunnalla. Pelkona on laajakaistahankkeen päätyminen kunnantalon analogisen arkiston kätköihin. Arkiston digitalisoiminenkin kun on ollut kolme viime vuotta ”valmistelussa”.

Juha Urpilainen