Enkö vain muista, vai oliko tässä pitkä väli? Pääsi jotenkin yllättämään, kun Valituilta Paloilta tuli taas sitä huisaa säläpostia, jossa on kymmeniä lippusia ja lappusia selailtavana illan ratoksi.

Taktiikkaa oli entisestään hiottu, sillä kirjettä pohjustettiin hieman aiemmin lähetetyllä arvosetelintapaisella, jossa oli puhelinnumero. Siihen olisi pitänyt soittaa, jotta olisin saanut aktivoitua finalistitunnuksen Grand Prix -finaaliin.

En soittanut, mutta postia tuli siitä huolimatta. Osasin jo odottaa, ettei lähettäjänä ollut legendaarinen Kaarina Mäkelä, koska on käynyt ilmi, ettei häntä ollut koskaan olemassakaan. Nyt alla oli nimi Anne Rasku. Vihdoinkin elävä ihminen?

Valittujen Palojen mainospostissahan on aina KIIRE! Ja nimenomaan isoilla kirjaimilla. Kiire on siis palauttaa osa niistä lipareista, kunhan ensin on askarrellut kivojen liimausjuttujen kanssa. Tällä kertaa tarroja kutsuttiin aktivointimerkeiksi.

Jäi kumminkin liimaamatta, enkä myöskään lähettänyt vastauskuorta. Kadun varmaan tyhmyyttäni loppuelämäni, sillä tarjolla olisi ollut yli tonni lisätuloa joka kuukausi yhdeksän vuoden ajan.

Lisäksi olin läpäissyt kaikki Valittujen Palojen valintakriteerit, mikä oli jo aivan mieletöntä. Nimittäin 97 prosenttia Suomen kotitalouksista ei läpäissyt! 110 000 euron voittomahdollisuuden viereen oli vielä lätkäisty punaleima “Vahvistettu”.

Kuinka voinkin olla näin aasi, ettei raha kelpaa. Että oikein vahvistettu voittomahdollisuus.

Nyt olen haikeana poikana katsellut lippusten mukana tullutta karttaa Helsingin Pitäjänmäeltä, jossa sijaitsee Valittujen Palojen pääkonttori. Karttaan oli piirusteltu merkkejä ylellisen limusiinikuljetuksen reitistä, jota pitkin saisin kulkea, jos olisin päävoittaja – ensin pääkonttorille ja sitten loistoluokan hotelliin.

Ai niin. Olihan siellä seassa se varsinainen syykin, miksi Valitut Palat jaksaa ihmisiä lähestyä vuodesta toiseen. Pitäisi tilata joku kirjanjärkäle. Tällä kertaa se oli “Vaiettu totuus”, joka kertoo sensuurin takia salattuja ja vähän tunnettuja tapauksia sotavuosilta.

En ota kantaa teokseen, koska en sitä tilannut, mutta aika paljon Valittujen Palojen kirjoja on näkynyt divareissa ja ihan taskurahoilla niitä on saanut.

Kaikki kunnia toki Valituille Paloille. Sehän avasi toisen amerikkalaisen ikonin Aku Ankan kanssa ikkunoita vapaaseen länsimaiseen elämänmenoon pysähtyneellä 70-luvulla. Omista sankareista samaa tekivät Hurriganes ja Jyrki Hämäläisen Suosikki.

Silloin oli vain yksi Kekkonen. Nyt elämme aivan toisenlaisia aikoja, kun Kinnulassakin meinaa olla yhtä aikaa kaksi kunnanjohtajaa.