Kotiseudun Sanomien päätoimittaja Heikki Jämsen veti päästänsä ajatuksiaan viime viikon lehdessä.

Poliittisen satiiriin keinoin hän arvosteli voimakkaasti perustuslailla suojattuja kuntalaisten perusoikeuksia. Kuntalaisten perusoikeuksista yksi tärkein on kunnallisessa päätöksenteossa noudatettava hyvä hallinto ja Suomen laki.
Lain mukaan, mikäli näin ei menetellä, on kuntalaisella oikeus perustuslain nojalla saattaa asiansa oikeuslaitoksen ratkaistavaksi kenenkään sitä estämättä.
Perustuslain mukaan julkisen organisaation on näytettävä esimerkkiä ja noudatettava tarkoin lakia.

Esimerkkinä Jämsen käytti Kinnulan kuntaa, jossa poliittinen tilanne on hänen mukaansa ajautunut umpikujaan päätöksistä, jotka myöhemmin hallinto-oikeus on valitusten johdosta kumonnut sekä valituksista, joita hallinto-oikeuteen ollaan toimittamassa ja jotka kuntalain mukaan pitää kunnassa käsitellä.

Yleensä vapaa julkinen sana on Suomessa nähty vallan vahtikoirana ja kuntalaisten perusoikeuksien puolustajana. Harvemmin vapaa julkinen sana on noussut valtaa pitäjien sanansaattajaksi ja äänitorveksi.

Puolueeton journalismi lähtee siitä, että kirjoituksessa tuodaan molempien osapuolien kannat selvästi esille ja lukijat voivat näistä muodostaa oman näkemyksensä asioista. Vielä harvemmin, jos milloinkaan, puolueeton lehdistö on asettunut tukemaan julkista organisaatiota sen toilailuistaan.

On jopa pöyristyttävää, että puolueeton lehdistö alentuu oikeuksistaan kiinni pitävän kuntalaisen leimaamiseen ja julkiseen painostamiseen sekä laittomuuden tukemiseen. Merkillistä on myös se, että paikallinen lehdistö ei ole julkaissut kaikkia hallinto-oikeuden kumoamia päätöksiä liittyen paikalliseen organisaatioon. Hallinto-oikeuden ratkaisemista kahdeksasta päätöksestä seitsemän on kumottu. Onko seudullamme palattu takaisin Kekkosslovakiaan, jossa valtaapitäviltä kysyttiin, mitä on sopivaa julkaista ja mikä ei?

Jämsenin kirjoituksesta saa sen kuvan, että kuntalaisten tulee olla nöyriä alamaisia ja totella mukisematta kuntaorganisaation päätöksiä, vaikka ne olisivatkin laittomia ja lain vastaisia. Kuntalaisten on vaan kärsittävä ja käännettävä toinen poskensa odottaen kiltisti uutta sivallusta. Tähänkö pienissä kunnissa kuntademokratia on menossa?

Pohtimisen arvoista Jämsenille on se, kumpaa sanan ruoskan antaa sivaltaa. Päättäjiä, heidän tehdessään lainvastaisia päätöksiä, vaiko valittajaa, hänen oikoessaan niitä. Jämsenin tulisi pohtia myös sitä, onko uutinen se, että on valitettu, vaiko se, mistä on valitettu.

Seuraavassa esimerkki Jämsenin demokratiasta. Heikki, kunta ja Juha päättivät yhteistuumin ostaa kolme porsasta talven varalle. Näin myös tehtiin. Tämän jälkeen Heikki ehdotti kunnalle, että syödään ensin Juhan porsas ja sen jälkeen jokainen syö oman porsaansa. Juha vastusti asiaa, mutta hävisi äänin 2-1. Koska valitusoikeutta ei Hölmölässä tunnettu, oli Juhan tyytyminen päätökseen ja nälkäkuolemaan.

Lopuksi siteeraus kaikkien tuntemalta valtiomieheltä. ”Ottamalla kaikki mukaan päätöksen tekoon ja pyrkimällä tekemään lainmukaisia päätöksiä, vältytään ylimääräisiltä valituksilta. Muuta tietä länsimaisessa demokratiassa ei tunneta.”

Juha Urpilainen