Voi että, sieltä se joulu tulla porhaltaa. Vuosi alkaa olla takana, ja on vihdoin aika pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua viettämään joulua kukin omalla tahollaan.

Joulu on monelle ilon ja antamisen aikaa, johon liittyy mitä ihanampia perinteitä.

Myönnän, että pienenä odotin pelkkiä paketteja. Olimme pikkuveljeni kanssa niin malttamattomia, että äiti ja isä kokivat helpommaksi käydä piilottamassa yöllä sänkyjemme alle paketit, jotka saivat meidät hiljaiseksi melkein iltaan saakka.

Paitsi kerran ilo ei kyllä ollut kauaskantoista, kun pikkuveljeni leikki vasta saamallani barbilla uimahyppyjä. Jesarilla takaisin kiinni teipattu jalka pisti vähän itkettämään.

Niin, ja pienenä kaikki paketit eivät edes olleet niin mieleen. Pehmeät paketit avattiin läpinäkyvän tekohymyn kanssa.

Joulun perimmäisen tarkoituksen me kaikki varmasti mielemme porukoissa tiedostamme, mutta uskon, että useimmiten joulua odotetaan nykyään muista syistä.

Itselleni jouluna on kaikkein tärkeintä se, että saa viettää aikaa yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Kutsumme aattoillaksi mummot ja papan meille syömään ja viettämään aikaa, mikä on minusta koko päivän kohokohta.

Tänä vuonna pidän tätä itselleni vielä entistä tärkeämpänä, sillä lähden vuoden alussa viideksi kuukaudeksi ulkomaille, enkä tule näkemään isovanhempiani luultavasti koko aikana. Täytyy niinsanotusti tankata varastot täyteen.

Lahjoja pidän toissijaisena asiana. Ennen kaikkea läheisten kanssa vietetty huoleton aika on se, minkä näen tärkeimpänä ja mitä odotan joka vuosi jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Vaikka monella on asiat jouluna hyvin, niin löytyy lukemattomia perheitä ja yksinäisiä ihmisiä, joille joulu ei ole huoletonta ja iloista aikaa.

Kaikilla ei ole varaa laittaa joulupöytää koreaksi saatikka ostaa lahjoja lapsilleen, jotka niitä odottavat. Ja kaikilla ei ole jouluna niitä läheisiä, joita odottaa käymään.

Nykyään on kuitenkin helppo auttaa tekemään muille joulua: on ollut joulupuukeräystä, ja Facebookissa on pidetty muun muassa huutokauppoja, joiden tuotto menee vähävaraisten joulun mahdollistamiseen.

Näin opiskelijana kannoin oman korteni kekoon innostuttuani joulukorttien askartelusta, ja kävin eräässä glögitilaisuudessa askartelemassa kortteja yksinäisille vanhuksille.

Kuten olen tainnut aiemminkin toitottaa niin, että tulee varmaan jo korvista pihalle: pienikin teko voi ilahduttaa toista.