Kommentoin Kotiseudun Sanomissa 21.3.2018 julkaistua juttua. Jutussa kerrotaan, että Julius Jauhiainen olisi ollut ainoa Pihtiputaalla kuollut sisällissodan uhri. Sinänsä pitää paikkansa, hän oli ainoa, joka murhattiin kotipitäjän rajojen sisäpuolella.
Kuitenkin sisällissota oli pihtiputaalaisille paljon suurempi trauma, jota ei ole vieläkään rehellisesti paikkakunnalla käsitelty.
Julius Jauhiaisen ampuminen selkään ei ole ollenkaan niin suuri häpeä kuin Matti Ihalaisen toimittaminen Tammisaaren keskitysleiriin ja se kirje, jonka paikkakunnan isännät leiriin lähettivät. Pihtiputaan valkoiset ulkoistivat murhaamisen.
Ylipäätäänkin eivät ne kaksitoista miestä olleet ainoat, jotka Martti Pihkala lähetti Tammisaareen. Olisko osa jäljettömiin kadonneistakin päätynyt jollekin leirille tai hiekkakuoppaan nimettömänä?
Ihan sodan ulkopuolella pysytelleitäkin tultiin sodan jo päätyttyä hakemaan kotoa Tammisaareen lähetettäväksi. Vaarini tosin pelastui lavantaudin vaiko oliko sittenkin espanjan taudin ansiosta, noutajat totesivat isäni ja mummoni mukaan, ettei kannata viedä, kun kuolee muutenkin. Ei koullut.
Vaari ei sisällisotaan osallistunut, ainoa rikos oli, että tilkitsi ja tapetoi hataraa torppaansa työväenlehdillä.
Sotaan osallistui Pihtiputaan miehiä kummallakin puolen. Kukaan punaisista tuskin oli rivimiestä kummempi, mutta itseäni kiinnostaisi kovinkin Pihkaloiden rooli valkoisten puolella. Eivät olleet mitään rivimiehiä ja kummasti olivat aina paikalla kun Kalmin joukot sotarikoksiin syyllistyivät.
Martti Pihkalaa on tituleerattu Suomen ensimmäiseksi fasistiksikin ja kirjoistusten perusteella titteli lienee ansaittu.
Tahkoa paikkakunnalla suorastaan palvotaan, mutta roolia Kalmin joukoissa ei kukaan ole halunnut perata.
Mitä sodan nimeen tulee, niin vielä paikkakunnan sotaveteraanimatrikkelissa puhutaan vapaussodasta ja jutussannekin vapaussodan sankarihaudasta. Kuitenkin, jos siitä jotakin vapautta paikkakunnalle koitui, niin torppareiden vapautus.
Juuri saavutettu itsenäisyys säilyi sisällisodasta huolimatta. Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, saksalainen prinssi joutui Suomen kuninkuudesta luopumaan, eikä Suomesta tullutkaan Saksan vasallivaltiota, vaikka niin oli käymässä.
Länsimaatkin lopulta tunnustivat Suomen itsenäisyyden, kun terrori keskitysleireillä loppui, tosin melkoisen kansainvälisen kohun saattelemana. Pihtiputaan kirjaa laajemman näkemyksen saamiseksi olisi kannattanut tutkia vaikka britti Anthony Uptonin kirjoituksia.
Irma Nykänen
