Pihtiputaan Kirjo -hankkeesta vastaava Helena Lonkila Kärväskylän pika-asutusalueella. Kärväsjärven järvikuivion ympärille rakennettiin 1940-luvun lopulla puolitoistakerroksisia rintamamiestaloja.

Pihtiputaan parhaaksi -valtuustoryhmän aloitteen pohjalta on syntynyt nelivuotinen pihtiputaalaisia pika-asutusalueiden menneisyyttä ja myös tulevaisuutta tutkiva hanke, joka sai nimekseen Pihtiputaan kirjo eli PIKI. Tutkimus kohdistuu Kärväskylälle ja Ylä-Liitonjoelle, joille rakennettiin pika-asutusta sotien jälkeen. Molemmat kylät ovat valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö pitää aloitetta ja hanketta ehdottoman hyvänä.

– Pidän sen erityisenä vahvuutena sitä, että siinä on tunnistettu jossain määrin katveessa olevaa kulttuuriperintöä ja -ympäristöä, eikä vain suojelun, vaan myös aktiivisen vaalimisen ja kehittämisen näkökulmasta. Siis voimavarana.

Tutkimushankkeesta vastaava filosofian tohtori Helena Lonkila Jyväskylän yliopistosta kertoo, että hankkeen kenttätyöt aloitetaan opiskelijoiden kanssa äitienpäivänä.

– Opiskelijat haastattelevat ihmisiä talosta taloon. Hankkeessa ei haluta nostaa esille pelkästään Pihtiputaalle tulleita, vaan myös paikallisia ihmisiä. Yhteisö muodostuu täällä olleista ja tänne tulleista sekä heidän yhteiselostaan.

– Mietimme myös maallemuuttamisen nykyhetkeä, eli millaiselle elämälle kylät tarjoavat resursseja tällä hetkellä. On monipaikkaisia ihmisiä, joiden on mahdollisuus tehdä töitä myös maalla.

Helena Lonkila kertoo, että Pihtiputaan Kirjo -hankkeessa ollaan kiinnostuneita rakennetusta ympäristöstä, taloista ja pihapiireistä materiaalisina kokonaisuuksina, mutta myös elinympäristöstä.

– Millaista kylällä on ollut elää, millaisia muistoja on syntynyt ja millaista siellä on nykyisin. Ihmisten kokemukset halutaan tallentaa arkistoihin ja museokokoelmiin. Tätä tehdään myös itseymmärryksen vuoksi.

Lonkila huomauttaa, että hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää myös kaavoituksessa tai kyläsuunnitelman teossa.

PIKI-hankkeeseen osallistuu Jyväskylän yliopiston kulttuuriympäristön tutkimus- ja maisteriohjelman Kuoman opiskelijoita, ja sitä kautta mukaan saadaan muun muassa konservaattoritaustaista osaamista.

– Rakennetun ympäristön inventointi tähtää myös siihen, että kartoitetaan, mikä on alueelle tyypillistä, mikä on vaurioitunut, ja kenties hahmotellaan korjausohjeistusta.