Millä eväillä lie Sami Terävä -niminen kansalainen valittu Suomen Palloliiton viestintäpäälliköksi. Ainakaan hän ei vaikuta kovin terävältä, mitä viestittämiseen tulee.

Terävä meni möläyttämään sen verran paksun kommentin ihan työnsä puolesta, että Vuoden Törpölle jaettu ruma peltipönttö kuuluisi ehdottomasti hänelle, jos Hymy-lehti niitä vielä jakaisi.

Sami Terävä ilmoitti yksvakaasti julkiselle sanalle, että Pertti Alaja on tehtävältään Palloliiton puheenjohtaja, ei kommentoija.

Jos päätti Alaja pysyä mykkänä, niin mykäksi veti myös kuulijan. Puheenjohtajalta haluttiin kommenttia Suomen Palloliiton äänestyskäyttäytymisestä Kansainvälisen jalkapalloliiton puheenjohtajavaalissa, jossa tehtiin valinta läpimädän korruption ja raikkaamman tulevaisuuden välillä jalkapallon kattojärjestössä.

Brittilehti oli epäillyt, että Alaja olisi livennyt muiden eurooppalaismaien rintamasta ja mennytkin luopiomaisesti äänestämään ikäloppua Sepp Blatteria, jota on epäilty jos ei suorastaan korruptiosta niin ainakin silmien sulkemisesta asian edessä.

Ei ihme, että pahimman lajin brezhneviläinen tiedotuspolitiikka pani yhden jos toisenkin kyselemään, kuinka pahasti korruption puolelle Suomi olikaan lipsahtanut?

Palloliiton tapaus on taas yksi esimerkki siitä, kuinka onneton tiedonjako voi synnyttää paljon pahempaa vahinkoa kuin olisi tarpeen. Koko juttu olisi kuitattu nopeasti reippaalla esiintulolla ja väitteiden kumoamisella.

Urheilusta tulee mieleen myös päinvastainen tapaus, jolle pitää nostaa hattua. Jääkiekon MM-kisoissa Leo Komarovin ulosajossa pahasti töpeksinyt ruotsalaistuomari Mikael Nord myönsi saaneensa hyvän opetuksen loppu-uransa ajaksi.

Nord tunsi pettäneensä tuomarikollegansa ja jopa koko Ruotsin, kun hän heitti Komarovin suihkuun, vaikka taklaus oli puhdas. Tuollaisia tunnustuksia erotuomareilta kuulee todella harvoin.

Erotuomareilla on toki välillä jopa mahdoton urakka tuomita oikein kiivaassa pelin tuoksinassa, mutta juuri siksi en ole myöskään koskaan ymmärtänyt, miksi heillä ei ole velvollisuutta antaa lausuntoja ottelun jälkeen, kuten valmentajilla on.

Yhtä lailla olisi hyvä kuulla tuomareiden perusteluja kiistanalaisille ratkaisuille. Poikkeuksiakin on ollut, mutta harvemmin tuomarit rupeavat Nordin tapaan itse ottamaan asioita rehdisti esille.

Sitäkään en ymmärrä, miksi sama vaikeneminen koskee hovioikeudenneuvoksia ja muita oikeuslaitoksen tuomareita. Oikeustajuun ei mahdu, ettei heidän tarvitse antaa lausuntoja moninkertaisen raiskaajan ja alaikäisen murhanneen vapauttamisesta kesken vankeusajan.