Taannoin kirjoittelin MOT-ohjelman innoittamana muinoisesta kotiteurastuksesta. Lupasin kertoa joulun jälkeen, kuinka sikojen lahtaus kotonani tapahtui.
Uskon, että kinkut on jo syöty ja loput pistetään hernesopan höysteeksi kuin silloin ennen, ettei juttuni aiheuta vatsanväänteitä.

Sianporsas oli aikanaan hankittu tavoitteena joulukinkku ja läskisoosin raaka-ainetta vajaan vuoden päästä tapahtuvassa teurastuksessa.

Alkukasvatus tapahtui Mustanniemen tuvassa; äitini opetti porsaan nauttimaan maitoa astiasta vierottaen sian alun emakon nisistä pois. Opittuaan possu viettiin sikalaan runsaamman ruuan ääreen odottamaan vajaan vuoden kuluttua seuraavassa kuvaamaani tapahtumaa.

Lahtaustapahtuma aloitettiin aikaisin aamulla kuumentamalla karjakeittiön muuripadallinen vettä kiehuvaksi.

Veden kuumennuttua sika houkuteltiin ruokasangon avulla karsinastaa ulos navettapihalle ruokakaukalon äärelle. Possun syödessä isäni napakka isku kirveenhamaralla otsaan ja noin satakiloinen possu heivattiin miehissä heti teurastuslavalle. Puukko pistettiin kaulavaltimoon ja veret pois veripaltun raaka-aineeksi. Viitisen minuuttia tuo homma kesti. Olin alle kymmenvuotias, kun sain luottamustehtävän: veren vatkaamisen, kunnes se oli tarpeeksi jäähtynyt hyytymättömäksi.

Seuraavaksi kyljellään rötköttävä sika peitettiin paksuilla, tyhjillä jyväsäkeillä ja alettiin kantaa kiehuvaa vettä säkkipeitteen päälle. Tarkoituksena oli pehmittää elikon nahka kalttausta varten.

Isäni, joka hommaa johti, nyki peiton alta karvatupsuja todeten kalttauksen aloitettavaksi. Ensin nyittiin pois sian niskasta harjakset suutarin työkaluiksi. Sitten kaltattiin karva tarkasti pois ruhosta kaapimalla puukoilla ja muilla aseilla niin, että karva lähti tuppineen tarkkaan pois päästä sorkkiin asti. Sika käännettiin toiselle kyljelleen ja sama toistui.

Kun ruho oli putipuhdas se tuettiin selälleen. Vatsa avattiin, sydän, maksa ja munuaiset poistettiin ihmisravinnoksi sekä keuhkot koiralle paistettavaksi. Vatsapeitteen ja suolten rasva otettiin talteen voitelu- ja valaistusaineeksi. Kinkku irrotettiin kokonaisena joulupöytää varten. Muu puolikas pilkottiin suolattavaksi talvea varten. Usein puolikas ruhosta vietiin sellaisenaan Osuuskaupan myymälään myytäväksi paloina tarvitseville.

Tapaan kuului, että tappaiskeitto keitettiin teurastuspäivänä ja veripalttua syötiin seuraavina. Sian pää halkaistiin, kieli otettiin talteen ja keitettiin suola- ja pippurivedessä leivän päällä syötäväksi.

Pää ja sorkat keitettiin suolalla ja pippurilla maustetussa vedessä pehmeiksi ja niistä valmistettiin aladoobia. Se hytisi kuin hyytelö! Oli tosi herkullista se sian päästä tehty lihahyytelö. Lähiruokaa kaikki: karsinasta hellalle matkaa vajaa 40 metriä ja muutama tunti!

Lähes kaikki lihojen ja elinten ohella otettiin talteen. Harjakset suutarille pikilangan päähän naskalin reikään pistettäväksi tai harjojen valmistukseen, (tein saunaharjan itsekin), karvat hevosvaljaiden pehmusteeksi, mutta sorkkien kynsille en muista tarvetta olleen. Karvat käytettiin tervaan sekoitettuna saappaiden ja rukkasten voiteluun sekä naurislampuissa ja kynttilöissä valaistukseen.

Samat asiat muisteli sisareni poika Juhani meilissään. Rekolassa keitettiin mykykeitto teurastuspäivänä, Mustassaniemessä ei mykykeittoa tunnettu silloin.

Tuolloin monilla perheillä oli kotitarvesika, jos oli sopiva kasvatuspaikka. Sika oli vahvana tukena perheiden ruokahuollossa. Teurastus tapahtui suurin piirtein edellä kuvaamaani tapaan; omalla väellä tai naapuriapuun turvautuen. Nykyään on homma voimaperäisempää ja hyvä niin!

Ehkä menneestä kertoo vuonna 1947 julkaistu Lauri Viidan runo ”Yhteistoiminta”.

Akka kylän laskit kantoi,
sialle ne läävään antoi.
Sika lihoi, akka laihtui
— joulun alla vuoro vaihtui!

Hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle!

Lassi Jämsén
etäalavekylläine