On taas se aika vuodesta, kun lukuisat opiskelijat ovat saaneet muutaman vuoden aherruksen päätökseen. On siitä sitten palkkana ammatti tai valkolakki, niin huikeaa suoritusta sietää hieman juhlistaa, kukin tavalla, jonka parhaaksi näkee.

Omista lakkiaisistani on nyt aikaa kolme vuotta. Voisin melkein sanoa muistavani sen päivän kuin eilisen. Kyllä sai muutamat kerrat itkua tihrustaa, kun tajusi olevansa käytännössä viimeistä kertaa saman porukan ympäröimänä ja edessä oli uudet tuntemattomat haasteet. Samalla olin todella onnellinen siitä, että olin muiden joukossa saanut ison urakan tehtyä ja sain juhlistaa sitä monien minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Mutta eikös se monesti ole niin, että aika kultaa muistot? Ehkä tässäkin tapauksessa on nyt hieman jotain kultapölyä ollut muistoa verhoamassa.

Reilu viikko sitten myös pikkuveljeni sai tiedon, että hän saa painaa valkolakin päähänsä tänä keväänä. Isosisko on ylpeä, mutta isosisko on myös ollut sen jälkeen erittäin kiireinen.

Varmaan jokainen, joka tällä hetkellä värkkää juhlia kuin viimeistä päivää, voi samaistua kiireen tunteeseen. Keksit pitäisi leipoa, miljoona erilaista kakkua on vasta ajatuksen tasolla, mitenkäs ruoka? Onhan varmasti tulossa tarpeeksi syötävää? Onko joka nurkka puunattu kuntoon?

Rakastan leipomista, mutta kun ähräsin yksi päivä herrasväen pikkuleipiä, ja ne ei olleet heti uunista tullessa suussa sulavan pehmeitä – kuten niiden ei kuulukaan olla – niin lysähdin lattialle mököttämään. Ai mikä juhlastressi?

Sitä tuolloin lattialla murjottaessa taas alkoi pohtia juhlastressin pohjimmaista syytä. Sama toistuu myös jouluna, tosin paljon lievempänä. Miksi ottaa suurta stressiä asiasta, jonka pitäisi loppujen lopuksi olla kuitenkin mukavaa?

Minusta on ihanaa järjestää juhlia ja leipoa, joten voisin ihan yhtä hyvin nauttia siitä. Jos jokin menee pilalle, niin mitä siitä. Olen monesti kuullut sanottavan, että eipä kukaan muu tiedä, miten asian oikeasti pitäisi mielestäsi olla.

Hyvät juhlastressaajat: on enää pari päivää jäljellä ennen juhlia. Haastan teidät tekemään niistä päivistä myös teille hieman mukavammat. Pistäkää vaikka hyvä musiikki pauhaamaan ja pyöräyttäkää pari kakkua tanssahdellen. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että homma sujuu paljon mukavammin lauleskellen ja kroppaa hetkutellen. Ja muistakaa viimeistään juhlapäivänä jättää stressi sivuun ja nauttia!