Ympäristön tila ja luonnon kestokyky ovat ihmisten huoliasteikossa korkealla. Maailmanlaajuisesti kannetaan huolta ilmastonmuutoksesta, luonnon köyhtymisestä ja merien roskaantumisesta. Tuoreet selvitykset osoittavat, ettei Suomi ole tässäkään asiassa puhdas pulmunen. Vaikka Itämeri ei enää ole maailman saastunein meri, suomalaistenkin päästöt Suomenlahteen ja Pohjanlahteen ovat kestämättömällä tasolla. Järvet tulevat perässä. Mikromuovia löytyy jo puhtaina pidettyjen vesialueiden muikkusaaliista.

Puhdas, siisti ja hoidettu ympäristö mielletään osaksi pohjoismaista hyvinvointia. Tähän suuntaan on edetty kymmeniä vuosia. Pienetkin kunnat kilpailevat keskenään keskustojensa, kyliensä, viheralueidensa ja toriensa viihtyisyydellä ja jätehuoltonsa toimivuudella.

Mitä siistimmäksi alueiden yleisilme muuttuu, sitä terävämmin yksittäiset piittaamattomuudet pistävät silmään. 

Valkoisen muovisaavin jättäminen Suvannonlahden levähdysalueen viereen ja kahden tyhjän kymmenen litran maalipurkin ”unohtaminen” vastapäällystetyn tien reunalle herättävät kysymyksen, miksi ympäristöä pilataan tahallaan.  

Lienee pakko hyväksyä yhtenä ihmisluonteen piirteenä se, että osan meistä on ihan pakko rikkoa yhteisiä pelisääntöjä. Muuten ei päivä pelastu.