Pihtiputaalainen perhepäivähoitaja Jaana Heinonen näyttää mallia, miten aikuinen voi heittäytyä täysillä lasten leikkiin.

Heinonen on Tenavatuvan lasten kanssa urheilukentällä ja taivuttaa itsensä kaarelle korkeaan punnerrusasentoon. Pian lapset seuraavat perässä ja muodostavat yhdessä pitkän tunnelin, jonka läpi kukin vuorollaan ryömii. Ilmeestä päätellen asento on raskas aikuiselle, joka ei pääse lasten tavoin huilivuoroon.

Perhepäivähoitajille on järjestetty syksyn ja kevään aikana kuukausittaista liikuntakoulutusta, josta he voivat ottaa ideoita jokapäiväiseen työhönsä.

­— Lapsi pitää opettaa liikkumaan. Se ei tule nykyään automaattisesti. Lapset keksivät itse paljon liikuntaleikkejä, kuten hippoja, mutta koulutus tuo leikkeihin vaihtelua. Olen oppinut uusia tapoja käyttää esimerkiksi hyppynarua, Heinonen sanoo.

Kaksi tuntia on liikunnan määrä, jota varhaiskasvatuksessa suositellaan päivittäin.

Koulutusta vetävä vapaa-aikatoimen koordinaattori Kati Laine-Rissanen uskoo sen toteutuvan Pihtiputaan hoitopaikoissa.
­

— Koulutuksen yksi tavoite on, että liikunnallinen elämäntapa juurtuisi lapsesta asti. Hiekkalaatikolla leikkiminen on tärkeää, mutta se ei korvaa monipuolista liikuntaa.

— Kaiken liikunnan ei tarvitse tapahtua kuitenkaan hikihatussa suorittamalla eikä yhtäjaksoisesti. Kaksi tuntia koostuu useista lyhyemmistä pätkistä päivän aikana.

Liikuntakoulutuksia on järjestetty viime syksystä lähtien kahdeksan kertaa. Hoitajille ja lapsille on järjestetty paikalle taksikuljetus.
Ensi syksynä varhaiskasvatuksessa keskitytään kulttuurikasvatukseen. Se ei Laine-Rissasen mukaan tarkoita kuitenkaan sitä, että liikuntakoulutuksesta luovuttaisiin kokonaan.

­— Vastaavia koulutuskertoja olisi syksyllä yksi ja keväällä toinen.
­

— Myös uintiopetus Viitasaaren uimahallissa on suunnitelmissa.

Laine-Rissanen painottaa, ettei pienten lasten liikuntakasvatus saa jäädä yksin hoitopaikkojen vastuulle.

— Ainakin viikonloppuisin perheiden pitäisi harrastaa yhdessä. Lapsi ei saa kokea liikuntaa pakkopullana. Se on hyödyllistä liikuntaa, kun aikuinen lähtee lapsen kanssa ulos pelailemaan. Aion käydä puhumassa asioista ensi syksynä vanhempainilloissa.

Mitäs sitten tehtäisiin, kun kaikki leikit on leikitty ja ideat loppuneet?

Kati Laine-Rissanen vakuuttaa, että pienikin muutos sääntöihin saa vanhan leikin tuntumaan lapsesta täysin uudelta.

­— Esimerkiksi pituushypyn sääntöjä voi muuttaa niin, että hypätäänkin takaperin.

— Ja hipasta saa erilaisen, kun vaihtaa ruuminosaa, mihin kiinniotettavan täytyy koskea, hän vinkkaa.

Lasten nykymuoti ei sovi välttämättä ketterään ulkoliikuntaan.

— Hoitajilta on tullut toiveita, että lapset puettaisiin vaatteisiin, joissa on helpompi liikkua.

— Vaate ei saisi kiristää ja puristaa. Ulkovaatteen pitäisi olla saada myös likaantua liikunnan lomassa.