Nuorisotyönohjaaja Maria Pirttinen (vas.) pyysi illan osallistujia panemaan paperille ajatuksiaan jumalanpalvelusten kehittämisestä.

Jumalanpalvelukset ja muutkin seurakuntien tapahtumat ovat kärsineet kaksi vuotta kestäneestä korona-ajasta. Kirkkoon on voitu välillä ottaa vain kourallisen verran väkeä ja internetissä striimatut lähetykset ovat yleistyneet.

Nyt kaikki koronarajoitukset on vihdoin poistettu, joten Pihtiputaan seurakunnan työntekijät päättivät järjestää seurakuntalaisille keskusteluillan, jossa mietittiin, kuinka jumalanpalveluksia voitaisiin kehittää.

Vt. kirkkoherra Jukka Kemppainen alusti keskusteluiltaa kertomalla, että jumalanpalvelusten kävijämäärät laskivat huomattavasti koronaviruspandemian aikana. Pihtiputaan seurakunnassa pidettiin viime vuonna 43 messua, joissa oli 880 osallistujaa. Sanajumalanpalveluksia järjestettiin 33, ja niihin saapui 470 seurakuntalaista.

Kemppainen sanoi Lapuan hiippakunnan uuden piispan Matti Salomäen ensimmäisen Piispan päivän koskeneen juuri jumalanpalveluksia. Salomäki oli pohtinut, millaisiin tarpeisiin seurakunnan pitää vastata ja pitääkö olla erilaisia jumalanpalveluksia, kun ihmisillä on erilaisia elämäntilanteitakin heidän tullessaan kirkkoon.

Jukka Kemppainen muistutti, että monenlaisia tapoja on nähty jo vuosikymmenten mittaan. 1980-luvulla Pihtiputaalla pappina toiminut Markku Suokonautio oli ollut töissä Kanadassa ja hänen tyylinsä oli varsin välitön. Suokonautio saattoi kuljeksia kirkon käytävillä puhuessaan jumalanpalveluksessa.

Noormarkun kirkkoherra Kari Penttinen taas tunnetaan halustaan halata kirkkoon tulijoita, ja siitä jotkut ovat loukkaantuneetkin jäykemmässä satakuntalaisessa kulttuurissa.

Nuorisotyöntekijä Maria Pirttinen pani illan osanottajat kiertelemään pöydissä ja kirjaamaan papereille ajatuksiaan hyvästä jumalanpalveluksesta. Pirttinen totesi, että ne tahtovat jäädä vain papin ja kanttorin toimitettavaksi, mutta niin ei tarvitsisi olla.

– Ehtoollisen asettaminen kuuluu papille, mutta oikeastaan kaiken muun voi tehdä joku muu, Maria Pirttinen huomautti.

Pihtiputaalaisia kannustettiinkin nykäisemään seurakunnan työntekijöitä hihasta, jos mieleen tulee osallistua jumalanpalvelustyöhön esimerkiksi tekstejä lukemalla tai jakamalla virsikirjoja kirkon ovella.

Paikallisia tahoja on ollut osallistumassa messuihin, ja palvelutehtäviä aletaan taas palauttaa entiseen malliinsa ottamalla yhteyttä yhdistyksiin ja yhteisöihin. Kirkkokahveja aiotaan samalla elvyttää. Seurakuntamestari Mirjami Huttunen toivoi, että myös suntio saisi välillä vapaaehtoista apua töihinsä.

Maria Pirttinen mietti, voisiko joskus järjestää esimerkiksi opetusmessun, jossa selitettäisiin, mitä ehtoollisliturgia tarkoittaa. Se kun tuntuu olevan monelle hämärän peitossa.

Kommenteissa toivottiin lisää luontokirkkoja ja ehkä jopa talviaikaan. Toivelistalla oli myös gospelmessua, Tuomas-messua ja Lasse Heikkilän Suomalaista messua. Vappuna on jo luvassa perhemessu, jonka jälkeen pidetään koko perheen vapputapahtuma.

Kevytrollaattoria ehdotettiin hankittavaksi, sillä se helpottaisi huonommin liikkuvien pääsyä ehtoolliselle. Kirkkoon ei kaivattu rokkisointuja, mutta uusia virsiä sekä kuoroja haluttiin vielä useammin mukaan jumalanpalveluksiin.

Jorma Luomala halusi kiittää edellisenä sunnuntaina pidetyn messun tunnelmaa. Seurakunnan kolmen työntekijän virkaan siunaamista juhlistivat kirkkokuoro, lapsikuoro ja Avalon-kuoro.

Luomala oli vaikuttunut lapsikuoron ja Avalonin esiintymisestä. Aluksi varovaiselta kuulostanut lapsikuoro sai uutta pontta, kun Avalonin laulajat yhtyivät lasten lauluun.

– Se tempaisi mukaansa, Jorma Luomala kehui.

Puutteena pidettiinkin sitä, etteivät lapset pääse samalla lailla esille  aikuisten kanssa monessa muussa paikassa. Yhteiskunnan nähtiin jakautuneen liikaa eri ikäryhmien lokeroihin.

Messujen ja sanajumalanpalvelusten välistä suhdetta pohdittiin. Sanajumalanpalvelukset eroavat messuista siinä, että niissä ei kokoonnuta ehtoolliselle. Paremmaksi nähtiin järjestää vuoden mittaan molempia, sillä kaikki eivät halua käydä ehtoollisella, ja silloin voi tulla mieleen, mitä toiset tuumaavat siitä, jos joku ei nousekaan penkistä alttarille.